April Jazz 2004 vakuutti laadulla

Tämänvuotinen April Jazz (21.-25.4) oli jälleen
onnistunut ja monipuolinen kokonaisuus. Yksi odotetuista
vierailijoista oli amerikkalaistrumpetisti Dave Douglas
kvintetteineen. Mies ei pettänyt sen paremmin musiikissa
kuin kannanotoissaan, joita hän ei ole kaihtanut.

- Pyydän anteeksi presidenttiämme. Yritämme vaihtaa
hänet seuraavissa vaaleissa ja laittaa hänet paikkaan,
johon rikolliset laitetaan, ilmoitti Douglas ensimmäisessä
välispiikissään.

Soitollaan Douglasin kvintetti palautti välillä hiipuneen
uskoni amerikkalaisen jazzin elinvoimaisuuteen ja
kehitykseen - soitossa oli sykettä ja sooloissa asiaa.
Muusikot tuntuivat melkein lukeneen toistensa ajatuksia,
niin hyvin kemiat toimivat esimerkiksi nopeissa
rytminvaihdoksissa.

Kvintetti on tässä kokoonpanossa ollut koossa kolme-neljä
vuotta ja rumpali Clarence Pennin mukaan bändi kokoontuu
harjoittelemaan vain kenties kolmeksi viikoksi vuodessa.
Silti soitto kulkee kuin yhdestä puusta.

Ytimessä oli loistava rytmisektio: Uri Caine Fender Rhodes
-sähköpianossa, James Genus kontrabassossa ja Clarence
Penn rumpalina. Douglasin rinnalla solistina vakuutti
tenorisaksofonisti Seamus Blake.

Perinteisempi newyorkilaisesiintyjä oli torstaina esiintynyt
laulaja Allan Harris.Tämä Tony Bennetin suosikkilaulajaksi
kehuttu mies on noussut myös espoolaisyleisön suosikiksi
ja vieraili April Jazzissa toistamiseen.

Martti Lappalaisen johtaman Espoo Big Bandin säestyksellä
ison miehen laulu lähti lantion pohjalta syvän pehmeänä ja
standardeissa oli perinteistä yökerhosointia kuitenkin
ovelalla New Yorkin katujen antamalla hiuksenhienolla
vivahteella maustettuna.

Espoo Big Band on sitä paitsi hienosti soiva yhtye.
Mietitäänpä vaikka saksofonistien rintamaa: tenorissa Esa
Pietilä ja Manuel Dunkel, altossa Jukka Perko ja Markus
Holkko - siitä on hyvä lähteä.

Kotimaisista vakuuttavaa työtä tekivät Tapiolasalissa
esiintynyt Jukka Perkon kvintetti sekä Gardenissa
esiintynyt U-Street All Stars. Perkon kappalevalikoima
oli sekoitus keski-ikäistyvää melankoliaa ja nuorta
haikeutta Emma Salokosken laulun myötä. Hyvä fiilistely
vei muun muassa 70-luvulle.

Uudenmaankadun tähdet soivat Tapiola Gardenissa
paremmin kuin tuoreella levyllään. Keikkasoundi toi myös
uudet sävellykset paremmin esiin. Sitä paitsi keskiviikon
urakkapalkinnon olisi ansainnut kitaristi Teemu Viinikainen,
joka molemmissa kokoonpanoissa pääsi myös hyvään
ääneen.

Ison teltan antimista voidaan sitten olla montaa mieltä
alkaen turhan kovasta volyymistä. Vaan ehkä
yritysvieraat viihtyvät kun ei tarvitse turhaan lätistä
keskenään. Vastaavasti ei ole myöskään pelkoa, että
he varastaisivat shown ja äänen esiintyjiltä!

Kahden illan yleisömagneetiksi hankittu Earth Wind and
Fire Experience oli soitannoltaan ammattimainen, mutta
johtuneeko kappalevalinnoistakin ettei iso bändi saanut
rytmijalkaa tarpeeksi vipattamaan ainakaan tiistain
avauskeikalla. Haikeana muistelenkin entisen Suo, Kuokka
ja Jussi -kokoonpanon rypistystä.

Torstaina esiintyneen Värttinän kulmikas sointi ja
jumputusrytmi taas on hauskaa noin kymmenen minuutin
ajan. Sen jälkeen oli jo ikävä jazzin synkooppisankareita.

Pete Pakarinen

April Jazz

---------------------------------------------------------