Cover photos: Vesa Ranta ; Design: Elmo Salmi.

1.Havukka-aho
2.Järvenpään asema
3.Jyllin mamman maailma
4.Hangon regatta
5.Nokia
6.Tervaneva
7.Pentinkulman pellot
8.Turjanlinna

All compositions by Anssi Tikanmäki.

Masa Orpana (cl, ts), Anssi Tikanmäki (p, keyb), Eemil
Tikanmäki (g), Eljas Tikanmäki (org, keyb, perc, dr),
Juuso Nordlund (b), Sami Kuoppamäki (dr)

+ 7: Reijo Karvonen (b)
+ 1, 2, 7: Peter Lerche (g)
+ 1, 3, 7: Pauliina Lerche (acc, kantele)

+ Pentti Lahti (ss, as, ts, fl), Esa Juutilainen (fl, ts), Kari
Nikkanen (oboe), Jouni Suuronen (horn), Pasi Tiitinen (horn),
Aki Välimäki (tp), Tapio Kilpinen (tp), Petri Juutilainen (tb),
Kari Koivisto (tb), Henrik Perello (v), István Zsalay (v),
Heikki Hannikainen (v), Pirjo Tulisalmi (v), Nina Kulhia (v),
Hanna Peltoniemi (v), Heidi Kuula (v), Lea Antola (v), Anne
Korhonen (vla), Panu Saari (vc), Veikko Sinisalo (voice).

Recorded by Juuso Nordlund, Studio JJ
Recording assistant: Eljas Tikanmäki
Mixed by Juuso Nordlund, Anssi Tikanmäki, Petri Rappula,
Petrax-studio
Mastered by Pauli Saastamoinen, Finnvox
Produced by Anssi Tikanmäki & Juuso Nordlund

.....

Suomijazzin arvio:

Juice Leskisen yhtyeen kautta rokkikansan tietoisuuteen noussut
Anssi Tikanmäki painoi pysyvän jäljen Suomen kansan kollektiiviseen
musiikkimuistiin vuonna 1981 ilmestyneellä levyllään Maisemakuvia
Suomesta. Kansallisromanttista tunnelmaa synnytettiin mm.
jazzrockin ja progen tyylikeinoja hyödyntäen, mutta siten etteivät
myöskään vähemmän rytmimusiikista innostuneet päässeet
vieraantumaan. Tikanmäen teemat olivat niin näppäriä, sovitukset
niin eläväisiä, että musiikki levisi vaikuttamaan yli genrerajojen.

2000-luvun alussa Tikanmäki intoutui harjoittamaan Maisemakuvien
kappaleita yhtyeellään. Paljastui, että musiikki toimi yllättävän hyvin
myös alkuperäislevytystä pienemmällä kokoonpanolla. Tästä
kokemuksesta innostuneena Tikanmäki alkoi kehitellä uutta musiikkia
Maisemakuvien hengessä.

Levytyskokoonpanon ydinjoukkona on Tikanmäen nykyinen sekstetti.
Kaikkiaan mukana on kuitenkin kolmisenkymmentä soittajaa, ja onpa
mukaan saatu myös ensimmäisen levyn veteraaneista mm. Peter
Lerche ja Pentti Lahti.

Levyn saatteessa Tikanmäki ei halua määritellä lokeroaan tarkasti,
"suomalaista instrumentaalimusiikkia" saa riittää. Näin on hyvä,
sähköiset maailmat ja perinteisten orkesterisoittimien värittämä
kansallisromantiikka vaihtelevat niin vinhasti että sen tarkempaan
luokitukseen ei ole tarvetta.

Ja onhan Tikanmäen tyyli Maisemakuvien peruina sen verran tunnettu,
että riittää kun puhutaan tikanmäkeläisestä orkestraatiosta. Kappaleista
löytyy herkullisia akustisia suvantoja, joissa kamariorkesterin jouset ja
puhaltimet luovat herkästi päilyvää pintaa, mutta lähes poikkeuksetta
Tikanmäki ajaa orkesterin jossakin vaiheessa sähköisesti uhoavaan
julistukseen. Fanfaarit raikuvat ja hetkittäin musiikki saa jo pompöösejä
piirteitä ydinsekstetin heavyprogen piiskaamana. Sähköinen barokkimusiikki
on ajoittain hyvinkin käypänen määritelmä orkesterin musiikista.

Kansanmusiikillisia teemoja vilahtelee siellä täällä, mutta kokonaisuus ei
jää niiden vangiksi, sillä Tikanmäki on itsekin armoitettu melodikko.
Pohjalaisesti soiva Nokia on todennäköisesti ajateltu levyn helpoksi
koukuksi, mutta turhan yksinkertaisella teemalla siinä pelataan.
Tehokkaasta orkestraatiosta huolimatta kappale tuntuu kuluvan
kuuntelussa nopeasti loppuun. Paremmin onnistuvat Tervanevan tai
Jyllin mamman kaltaiset isosti sovitetut kappaleet, jossa ydinbändin
rokkaus ei hallitse liikaa. Huumoriakin Tikanmäen konseptiin mahtuu
kivuttomasti, esimerkiksi Järvenpään syntikan kuminauhasoundeissa ja
Pentinkulman peltojen iloisen työteliäässä meiningissä.

Kyllä vain, Maisemakuvat on saanut arvoisensa seuraajan. Tätä bändiä
Tikanmäen ei enää parane päästää naftaliiniin. Ja ehkä tämän
progesävytteisen instrumentaalimusiikin ohelle kannattaisi harkita myös
ihan puhtaasti sinfoniaorkesterin keinoin toteutettua vaihtoehtoa.

Pentti Ronkanen 20.12.2006

-------------------------------------------------------------------------