Sleeve by Kim Hiorthøy.

1.Untitled 9
2.Untitled 11
3.Untitled 7
4.Untitled 3
5.Untitled 13
6.Untitled 12

All selections by Björkenheim, Dunn, Storløkken, Ågren.

Raoul Björkenheim (g, viola da gamba), Ståle Storløkken
(keyb, electronics), Trevor Dunn (b), Morgan Ågren (dr).

Produced by Philip Mullarkey & Rune Kristoffersen
Recorded by Janne Hansson at Atlantis Studio, Stockholm
Mixed by Kai Andersen at Athletic Sound, Halden
Mastered by Audun Strype at Strype Studio, Oslo

-----

Suomijazzin arvio:

Improvisoidun musiikin ystävien piirissä on pidetty hyvänä sitä,
että vieläkin löytyy muusikoita, jotka kykenevät herättämään
ristiriitaisia tunteita. Ja kyllähän meillä Suomessa sellaisia
soittajia on, jotka voivat aiheuttaa sekä ihastusta että
vihastusta yhden ja saman kuulijan pään sisällä - tilanteesta
riippuen. Näihin henkilöihin kuuluu myös kitaristi Raoul
Björkenheim, joka viime vuosina on kerännyt vuoroin
ylistystä, vuoroin ankaraa arvostelua.

Tuoreella Box-kokoonpanon julkaisulla Björkenheim improvisoi
yhdessä kahden muun pohjoismaalaisen ja yhden amerikkalaisen
soittajan kanssa sellaiseen tyyliin, että jos soiva lopputulos ei
kuuntelun aikana tunnu missään - ei ilahduta, hämmennä tai
ärsytä - kannattaa tarkistaa, onko soittimessa oikea levy.
Sävelkieltä värittää kauttaaltaan sekalainen kirskunta ja
vonkuna. Esimerkiksi "Untitled 11" tarjoaa hetkellisesti myös
joitakin melodian suuntaan viittaavia kitaralinjoja, mutta
vahvasti efektoituna. Meno ei ole yhtä aggressiivista kuin
Björkenheimin levyillä yleensä, mutta se ei todellakaan tee
ilmaisusta kevyempää.

Joskus pari vuotta sitten kirjoittelin joistakin levyistä tyyliin,
josta kaikki eivät pitäneet. Yliopiston käytävilläkin tuli jazz-
friikkejä moittimaan kirjoituksia. Ehkä nuo nuoret vihaiset
miehet olivat oikeassa; jotkut arvostelut saattoivat sittenkin
olla epäreiluja, varsinkin jos niiden kohteena olleita levyjä
verrataan kaupallisen median huonoon mössömusiikkiin.
Eipä siis oteta tätä levyä hampaisiin, vaikka sisältö olikin
tällä kertaa liian rankkaa. Sellaisia haastavamman musiikin
kuuntelijoita kyllä löytyy, jotka ottavat Boxin improvisaatiot
omakseen.

Mikäli Boxin kitaravetoiset, äärirajoillakin seikkailevat ääni-
yhdistelmät miellyttävät, kannattaa alan harrastamista
laajentaa. Valveutuneille kuluttajille suunnattujen levy-
kauppojen hyllyistä voi poimia lisää armottomia kitaralevyjä.
Lauri Hannu on hyvä lähtöpiste, Derek Baileyn ja Keith Rowen
teoksista sopii jatkaa eteenpäin. Putosin kyydistä jo lähtö-
kuopissa, mutta toivotan rajumpaan menoon tottuneille
hyvää matkaa.

Jussi Huolman 14.5.2008

--------------------------------------------------------------