1.Olstra
2.Basjen
3.Hys
4.Gaba
5.Graps
6.Bluring

Raoul Björkenheim (g, viola da gimbri), Ingebrigt Håker-
Flaten (b, electronics), Paal Nilssen-Love (dr, perc).

Produced by Scorch Trio & Rune Kristoffersen
Recorded 10/2007 at Grand Sport Studio, Oslo
Engineered by Christian Engfelt
Mastered by Helge Sten at Audio Virus Lab, Oslo

-----

Suomijazzin arvio:

Tämä on suomalaiskitaristi Raoul Björkenheimin ja kahden
norjalaismuusikon muodostaman Scorch Trion kolmas levy.
Ensimmäinen biisi "Olstra" kulkee rivakassa tempossa.
Björkenheimin kieroutuneet, yksiääniset juoksutukset
dominoivat aluksi. Jossakin vaiheessa hän ottaa käyttöön
wah-pedaalin ja loihtii loppua kohti myös melodiasta
riippumattomia ääniefektejä. Kakkosbiisi "Basjen" on hidas,
kakofonian värittämä hengähdys.

Rakenteellisesti juuri samanlaisilla improvisaatioilla lähtivät
liikkeelle myös bändin kaksi aiempaa levyä, "Scorch Trio"
(2002) ja "Luggumt" (2004). Samankaltaisuudestaan
huolimatta tämä levy ei kuitenkaan ole mikroaaltouunilla
lämmitetty versio aiemmista julkaisuista. Uusia polkuja
improvisaatioihin etsitään ja löydetään. "Hys" on
harmonisesti mielenkiintoinen sävellysteos, ja "Gaba"
syöksyy Björkenheimin johdolla matalampiin taajuuksiin.
"Graps" tuo mukaan lennokkuutta ja ilmavuutta. Viimeinen
sävellys "Bluring" sisältää myös herkempää mietiskelyä,
jollaiseen Björkenheim tutustutti kuulijansa erityisesti
rumpali Lukas Ligetin kanssa tehdyllä "Shadowglow"-levyllä
(2003).

Scorch Trion faneille tämä levy on varma valinta.
Improvisaatiot esitetään voimalla, joka muistuttaa Jimi
Hendrix Experiencen ja King Crimsonin varhaisista live-
äänitteistä. Yksinomaan vanhempaan musiikkiin pitäytyville
bändi ei tarjoa viihdykettä. Julkisuudessahan on taas
vaadittu, että nykypäivän jazz-muusikoiden pitäisi keskittyä
enemmän standardeihin, ja sanottu, että free jazz on
järjetöntä tööttäämistä. Joidenkin mielestä tämä ei edes
ole jazzia. No ei sitten, keksitään Scorch Trion tyylille jokin
toinen nimi. Miten olisi "free metal"?

Raoul Björkenheim on valmistunut maineikkaasta Berkleen
konservatoriosta, mutta hänen soittonsa ei kuulosta siltä.
Tai ehkä musiikin teorian oppikirjat on luettu, mutta heitetty
sen jälkeen ulos ikkunasta. Kitaristin sävelkieli on aika kaukana
perinteisestä. Hän käyttää myös suunnittelemaansa, viola da
gambaa muistuttavaa sähkösoitinta - tämä uudenlainen
instrumentti toimii pääasiassa musiikin värittäjänä. Sähkökitaran
efekteinä toimivat niin perinteiset pedaalit kuin kotikonstein
keksityt lisukkeetkin. Yksi omintakeisimmista välineistä on
kitarankieliin kiinnitettävä ohut putki, jolla metallisen ja
dempatun saundin lisäksi saa aikaan mm. erilaisia raapaisuja
ja huojuvia ääniä. Tällaista välinettä on turha etsiä
soitinkaupasta, sillä kyseessä on kokkauskapasta ostettu
ruuanlaittoväline, jota Björkenheim kutsuu kalkkunapuikoksi.

Nämä muusikot voisivat tehdä enemmän rahaa pop-maailman
freelance-keikoilla, mutta silti he toteuttavat periksi antamatta
omaa näkemystään vapaasta jazzista ja avantgardistisesta
rockista. Tiukalla yhteispelillään Scorch Trio saavuttaa
jatkuvasti uusia tasoja varmuudessa ja voimassa.

Jussi Huolman 14.5.2008

--------------------------------------------------------------