Design: Mika Terho

1.Code red
2.Labyrinth
3.So far so near
4.Are you serious?
5.Gekkeikan
6.Calm waters
7.Hunsch
8.Puppet Atkinson
9.Tricks

All compositions by Esa Pietilä, except
Puppet Atkinson by Jarmo Saari.

Esa Pietilä (ts, ss, prog), Jarmo Savolainen
(p, synt), Jarmo Saari (g, prog), Tuure
Koski (b), Markku Ounaskari (dr),
Ricardo Padilla (perc)
+ 5,8: Ville Forss (cgas)

Studio: Soundtrack, Helsinki, 11/96
Tuottaja = Producer: Esa Pietilä
Äänittäjä = Engineer: Sepi Myllyrinne
Miksaus = Mixed by: Heikki Savolainen,
Finnish National Opera
Masterointi = Mastered by: Heikki
Savolainen, Petteri Laukkanen

-----

Suomijazzin arvio:

Saksofonisti Esa Pietilän liidaaman The Case -yhtyeen tallennettu
ura jäi yhden levyn mittaiseksi. Syyksi kelpaa jälleen kotimaan
markkinoiden pienuus jazzin kaltaisen marginaalimusiikin alueella.
Kokoonpano on nimittäin kova, ja tällä koneistolla olisi kyllä pystynyt
tekemään monenmoista mielenkiintoista pitemmälläkin aikavälillä.

Kymmenen vuoden viiveellä kuunneltuna levyn soundipuoli tuntuu
hitusen aikaansa sidotulta, kun heti aloituskappaleessa Jarmo
Savolaisen syntikka maistuu ikääntyneeltä.

Jo tuo Code Red tuo mieleen Weather Reportin, ja Gekkeikan
muistuttaa sekin Zawinulin worldjazzfuusiosta. Soundillisesti paketti
on toki erilainen, eikä kosketinsoittimilla ole niin suurta asemaa kuin
Joe-pojan touhuissa. Syntikoista ja sähkökitarasta huolimatta koko
levyä ei suoraan kehtaa väittää fuusiomusiikiksi.

Rytmisesti iskevä Gekkeikan, ovelasti loikkiva Puppet Atkinson ja
Jarmo Saaren täyteen hyötykäyttöön valjastava Tricks ovat levyllä
sitä linjaa, jota seuraamalla The Case olisi voinut tehdä itselleen
pysyvämpää sijaa Suomen jazzkentällä. Esa Pietilän tie on kuitenkin
tämän projektin jälkeen vienyt toisaalle, lähemmäs free jazzin kielioppia.

Vaikka The Case jäi kokeiluksi, levyä kuuntelee edelleen mielellään.
Syyksi voisi kaivaa edellä mainittujen energialatausten lisäksi hienon
sopraanosaksofonityylittelyn Calm Waters. Pietilän saksofonit ovat
muutenkin levyllä selkeästi pääosassa sekä teemojen julistajina että
improvisaatioissa.

Vaikka The Case ei ole Esa Pietilän uran tärkein levy, se antaa ihan
näyttävän ja viriilin kuvan kotimaisen jazzin huipulta 90-luvun
puolivälistä.

Pentti Ronkanen 23.4.2006

----------------------------------------------------------------------