1.The ruler (Lehtonen)
2.The notebook (Kontrafouris)
3.Teenie's world (Kontrafouris)
4.The shuffle of changes (Kontrafouris)
5.Invisible heating machine (Kontrafouris)
6.V blues (Kontrafouris)
7.For the music (Tim Hagans)
8.Heatin' E (Kontrafouris)

George Kontrafouris (org, p), Manuel Dunkel (ts),
Sami Linna (g), Jussi Lehtonen (dr)
+ 1, 8: Bongo Bob (perc)

Produced by George Kontrafouris
Executive producer: Tony Monaco & DC2S
Recorded 6/2006 by Tommi Vainikainen at
Finnvox, Helsinki
Mixed by Tommi Vainikainen at Musik Makers, Helsinki
Mastered at Columbus Sound, Galena, Ohio

-----

Suomijazzin arvio:

Ateenassa syntynyt urkuri ja pianisti George (Giorgos) Kontrafouris (s.1967)
opiskeli ensin klassista musiikkia, mutta innostui 16-vuotiaana nuorukaisena
jazzista ja alkoi tutkia improvisoitua musiikkia pianisti Alexio Markosin
opastamana. Jazzmuusikon urallaan Kontrafouris on ehtinyt työskennellä
monien maailmankuulujien jazzmuusikoiden kanssa, kuten Mark Johnson,
Arild Andersen, Ralph Peterson, David Liebman ja Tim Hagans.

Viime vuosina Kontrafouris on tullut pikkuhiljaa tutuksi myös suomalaiselle
jazzyleisölle, kun hän on sekä opiskellut ja opettanut Sibelius Akatemiassa.
Kontrafouris on esiintynyt myös suomalaisten muusikoiden kanssa, mm.
Manuel Dunkelin yhtyeessä ja Dunkelin uusimmalla levyllä. Kontrafourisin
levytysura alkoi jo 1980-luvun lopulla ja ensimmäinen oma pianotriolevy
"Don´t Be Shy" julkaistiin kymmenen vuotta sitten. Sen jälkeen hän on
julkaissut vielä toisen triolevyn "Too Close" (2000) sekä soolopianolevyn
"My Only Way" (2002).

Tänä vuonna on sitten markkinoille tullut suomalaisten muusikoiden kanssa
levytetty "Little Daddy Blues". Se on samalla Kontrafourisin ensimmäinen
Hammond-levy, jossa jo avausraidan letkeä svengi määrittelee suunnan
koko albumille. Kyse on siis varsin perinteisestä urkujazzista, jossa urkuri
tyylin mukaisesti hoitaa myös basso-osuudet.

George Kontrafouris on säveltänyt suurimman osan levyn materiaalista,
poikkeuksena vain Jussi Lehtosen "The Ruler" ja Tim Hagansin dramaattisesti
päättyvä balladi "For The Music". Kontrafouris osaa kirjoittaa tarttuvia
melodioita 1950-ja 60-lukujen hengessä, ne ovat mainiota materiaalia
solistityöskentelyn pohjaksi.

Kontrafouris ja Linna käyttävät omat soolomahdollisuutensa pätevästi, mutta
Manuel Dunkel on kuitenkin tenorisaksofonillaan levyn selkeä ykkössolisti, nyt
hieman maanläheisempi ja perinteisempi kuin omalla levyllään. Toisaalta sekä
urkujen että kitaran taustatyöskentelyä kannattaa erityisesti tarkata.
Kontrafouris on herkästi kuunteleva, kekseliäs säestäjä ja Sami Linna komppaa
ilmavasti ja vähäeleisen elegantisti. Myös Jussi Lehtosen rumpujen ilmeikäs
rytminen imu vakuuttaa.

"Little Daddy Blues" on tasapainoinen levytys, jonka kokonaisuudesta nousee
esille joitakin kohokohtia. "Invisible Heating Machine" hiipii jännittävästi Lehtosen
rumpujen varassa ja kappaleeseen syntyy pidättelevän tiheä tunnelma. Jo
mainitun avauskappaleen lisäksi myös "V Blues" on yksinkertaisen tehokas
svengipala; ensin urkusoolo, sitten tenorilla soitetun teeman jälkeen tyylikäs
kitarasoolo sekä päälle päätteeksi tenorin ja rumpujen vaikuttavat loppukahinat.
Viimeinen raita "Heatin´E" on oivallisen albumin onnistunut päätös, jossa koko
yhtye lopulta kilvan kirii intensiivisesti maaliin saakka.

Jukka Piiroinen 29.4.2007

-------------------------------------------------------------------------------