Cover design & photographs: Maarit Kytöharju.

1.Cave (Dunkel)
2.Darn that dream (Jimmy van Heusen)
3.The water is rising (Dunkel)
4.Lighthouse (Dunkel)
5.It should have been very simple (Dunkel)
6.Black horse (Dunkel)
7.Leaf (Dunkel)
8.Contact (Dunkel)

Manuel Dunkel (ts, ss), Giorgos Kontrafouris (p),
Ville Huolman (b), Jussi Lehtonen (dr)

Produced by Klaus Suonsaari
Recorded by Markku Veijonsuo 10/2006 at Studio
Sound Team Godzinsky, Kirkkonummi
Mixed by Markku Veijonsuo at Varistoteles Studio,
Vantaa
Mastered by Svante Forsbäck at Chartmakers,
Helsinki

-----

Suomijazzin arvio:

Manuel Dunkel on jo kauan ollut suomalaisen jazzin tärkeimpiä
saksofonisteja. Dunkelin toistakymmentä vuotta kestäneeltä
uralta on mieleen jäänyt useita kohokohtia, kuten onnistuneet
rivimiehen roolit Umossa, Platypus Ensemblessä ja Jukka Perkon
Hurmiossa. Hyvässä muistissa ovat tietenkin myös Dunkelin
oman kvartetin hienot esiintymiset; esimerkiksi tällä tuoreella
levyllä soittavan uuden kvartetin mahtava svengi vuoden 2006
Ylläs Jazz & Blues-festivaaleilla.

Konsertissa sävähdyttänyttä latausta on onnistuttu nyt
tallentamaan levylle, kuten nimikappaleella "Darn That Dream".
Tämä usein balladina tulkittu levyn ainoa standardi saa tällä
kertaa osakseen lähes räjähtävän intensiivisen käsittelyn.
Samanlaista, John Coltranen perinteestä kumpuavaa, raakaa
voimaa on kosolti myös raidalla "Black Horse".

"Darn That Dream" ei toki ole alusta loppuun pelkkää rutistusta,
vaan se on sävyiltään varsin rikas ja monipuolinen albumi.
Dunkelin sävellykset ovat enemmän kuin pakolliset teemanpätkät
soolojen ympärillä; parhaimmillaan ne muovaavat koko kappaleen
luonnetta. Esimerkiksi "The Water is Risingin" teeman uhkaava
tunnelma välittyy myös sooloihin ja toisaalta "It Should Have
Been Very Simple" on huoleton ja kepeän hyväntuulinen
kokonaisuus.

Manuel Dunkelilla on upea soundi molemmissa saksofoneissaan.
Modernin jazzin traditioista, siis nimenomaan Coltranelta,
ammentava tenorisoundi on kiihkossaan polttavan kuuma ja
terävä; rauhoittuessaan taas pohjoisen jazzille tyypillisen viileä.
Myös sopraanon soundi on hallittu; avausraidalla "Cave"
suorastaan läpitunkeva ja vastaavasti lempeämpi raidalla
"It Should Have Been Very Simple".

On ilmeistä, että saksofonivetoinen kvartetti on Dunkelille
mieluinen yhtyemuoto, sillä kaikki hänen kolme levyään on
soitettu tällä samalla klassisella kokoonpanolla. "Darn That
Dream" esittelee siis uuden kvartettiversion, jonka suomalaisille
varmaan tuntemattomin jäsen on kreikkalainen pianisti Giorgos
Kontrafouris; svengaava ja paikoin jopa kovaotteinen, kuten
raidalla "The Water is Rising". Komppipari Ville Huolman ja Jussi
Lehtonen taipuvat vaivattomasti kaikkiin heiltä odotettaviin
asentoihin; energiapurkausten intensiteetistä rentoon svengiin.
"Darn That Dream" onnistunut ja kypsä jatko Dunkelin omien
levyjen sarjassa, mutta ehkä ensi kerralla saamme kuultavaksi
hieman isomman orkesterin musiikkia.

Jukka Piiroinen 12.2.2007

----------------------------------------------------------------