Cover: Petra & Epe

1.1998 (Innanen)
2.1334 (Innanen)
3.Ensin oli apina (Innanen)
4.Turku boogie (Westergaard)
5.Delirium tremens (Innanen)
6.Lux (Pasborg)
7.Are we finished? (Innanen, Pasborg,
Tranberg, Westergaard)

Mikko Innanen (ss, as, bs), Kasper Tranberg
(cnt, voice), Jonas Westergaard (b), Stefan
Pasborg (dr)

Studio: YLE M1, Helsinki, 2/2000
Tuotanto = Produced by: Innanen, Tranberg,
Westergaard, Pasborg.
Yleisradiolle tuottanut = Produced for YLE
/Radiomafia by: Veli-Pekka Heinonen
Äänittäjä = Engineer: Jukka Viiri
Miksaus = Mixed by: Jukka Viiri
Masterointi = Mastered by: Rogi Renwall,
DER, Tammisaari

-----

Suomijazzin arvio:

Mikko Innanen on aikamme seuratuimpia suomalaisia
saksofonisteja. Jo uransa näinkin varhaisessa vaiheessa
Innanen on vakuuttanut paitsi taidoillaan, myös
tinkimättömällä asenteellaan. Kaikki Innasen lukuisista
projekteista ovat olleet taiteellisesti vankasti perusteltuja.
Free jazz ja vapaa improvisointi ovat Innasen leipälajeja,
mutta myös lähemmäksi mainstreamia tai jopa fuusiota
sijoittuva musisointi on sujunut aina mielenkiintoa
herättävällä tavalla.

Innasella on hallussa koko foniperhe. Tällä levyllä soivat
sopraano, altto ja baritoni. Viehtymys baritonisaksofoniin
soolosoittimena onkin leimannut jo pitkään Innasen
taiteilijakuvaa, joten Paroni Paakkunainen ja Pepa
Päivinen ovat saaneet voimallisen seuraajan.

Tanskassa opiskellut Innanen on säilyttänyt yhteytensä
maan muusikkopiireihin. Näiden Delirium-muusikoiden
lisäksi Innanen on soittanut mm. nykypolven johtaviin
tanskalaisfonisteihin kuuluvan Jakob Dinesenin kanssa.

Delirium vakuuttaa myös konserteissa. Esimerkiksi vuoden
2002 Tampere Jazz Happeningin keikka Tullikamarin klubilla
oli irtonaista ja samalla tiivistunnelmaista pienyhtyejazzia.

Delirium-yhtyeen musiikillinen ydin löytyy kahden puhaltajan,
Innasen ja kornetisti Kaspar Tranbergin vuoropuhelusta,
väittelystä, kilpalaulannasta ja herjanheitosta. Myös
puhaltajien taustalta löytyy kiitettävästi energiaa ja draivia.
Deliriumin konseptiin ei kuulu turha tarkkuus tai jäykistely,
vaan meininki liikkuu mieluummin akselilla rankka, reipas tahi
rento.

Silloin kun yhtye ottaa rauhallisemmin, jälki on karunkomeaa,
tunnelmallista ja latautunutta. Levyn hitaammat kappaleet
tuovat paikoitellen mieleen välimeren alueen surumieliset
etniset torvimusiikit. Sentimentossa siis löytyy. Ne
vauhdikkaammat kappaleet perustuvat usein lyhyisiin,
yksinkertaisiin ja riffinomaisiin teemanpätkiin, ja saavat
voimansa kompin hypnoottisesta toisteisuudesta ja
puhaltajien vauhdikkaista kilpakehittelyistä.

Pentti Ronkanen 31.12.2003

..................................................................................