Cover: Maarit Kytöharju.

1.Desire (Aaltonen)
2.Moon (Iivanainen)
3.Owl (Iivanainen)
4.Folk song (Suonsaari)
5.Päivänsäde ja menninkäinen (Reino Helismaa)
6.En liten visa för Inga (Suonsaari)
7.One behind you (Suonsaari)
8.Alto (Aaltonen)
9.Dreaming of you (Suonsaari)

Juhani Aaltonen (ts, fl), Mikko Iivanainen (g),
Klaus Suonsaari (dr, perc)

Produced by Klaus Suonsaari
Recorded by Jan Erik Kongshaug 3/2007 at Rainbow Studio,
Oslo, Norway
Mixed and mastered by Jan Erik Kongshaug at Rainbow Studio

-----

Suomijazzin arvio:

Useat kokoonpanot Suomen jazz-kentällä ovat erottuneet edukseen
luomalla bändistä yksikön, joka yhdessä on paljon enemmän kuin
yksittäisten soittajien suoritukset - hyvinä esimerkkeinä mm. Krakatau,
Trio Töykeät, U-Street All Stars ja XL. Reilut kaksi vuotta toiminut
trio Nordic Trinity on yksi uudemmista tulokkaista oman, vahvan
bändisaundin löytäneiden kokoonpanojen joukkoon.

Trion debyyttilevy "Wonders Never Cease" oli korkealla sijalla Jazzrytmit-
lehden äänestyksen parhaat levyt -sarjassa vuonna 2006. Markus
Partanen kirjoitti erinomaisessa "Rytmihäiriöitä"-kirjassaan levystä:
"Mikon pitkissä kaarissa leijuva kitara, Junnun puhutteleva tenori ja
Klausin herkästi reagoiva rumpusäestys rakentavat komeaa melodista
freejazzia, jossa Mikko väläyttää paikoitellen myös Free Controlista
tuttua energiaa."

Trion tuore kakkosalbumi "Eternal Echoes" pääsee painautumaan kuulijan
sieluun samanlaisella hätkähdyttävällä teholla. Jo Juhani Aaltosen
säveltämän avauskappaleen emotionaalisessa ilmaisussa on korkeampia
voimia pelissä - Aaltosen itsensä soitto on niin kaunista ja melodisesti
linjakasta, että ei voi kuin hämmentyneenä ihailla. Esimerkiksi "One
Behind You" -kappaleen huilusoolo on mykistävää kuultavaa. Rumpali
Klaus Suonsaari on tällä kertaa vahvasti mukana myös säveltäjänä.
Esimerkkinä Suonsaaren loistavasta rumputyöskentelystä voi kuunnella
vaikka biisin "Alto".

Kitaristi Mikko Iivanainen ei ole koskaan erottunut tekniikalla, vaan
harmonisella syvyydellä ja symbioottisella suhteella kitaraan. Viimeistään
nyt voidaan sanoa, että Iivanainen on dynamiikan hallinnan ja saudien
monipuolisuuden ansiosta noussut musiikin värittäjänä Raoul Björkenheimin
ja Jarmo Saaren kaltaisten tekijöiden tasolle. Näkemykseni mukaan
hurjapäinen soitto on hyvää, mutta en aina jaksa kuunnella kovin pitkään
jatkuvaa kakofoniaa, ja siksi pidänkin Iivanaisen estetiikan taiteellisesta
balanssista - selkeitä melodisia ja harmonisia elementtejä esiintyy kautta
linjan, ja sekopäisiä meluekskursioita käytetään vain harkiten tuomaan
musiikkiin särmää.

Tuntuu siltä, että Nordic Trinity on tällä hetkellä suomalaisen jazzin
kehityksen ytimessä. Kysyin Mikko Iivanaiselta bändin ensimmäisen
kiertueen aikana, eikö ole pelottavaa mennä soittamaan samalle lavalle
Juhani Aaltosen kaltaisen, erittäin korkean statuksen omaavan mestarin
kanssa. Iivanaisen mukaan asia on päinvastoin - hän kertoi Aaltosen olevan
rohkaiseva muusikko, joka antaa arvokkaita vinkkejä sen suhteen, millä
tavalla voisi soittaa tehokkaamman itseilmaisun saavuttamiseksi. Näin
musiikillinen tietämys siirtyy sukupolvelta toiselle, musiikki kehittyy ja löytää
uusia polkuja. Tämän bändin vuorovaikutus toimii.

Erottuvat bändit eivät kestä suomalaisessa jazzissa tarpeeksi kauaa.
Krakatau ei ole toiminut kymmeneen vuoteen, XL lopetti vuonna 2004 ja
U-Street All Starsin jäsenet ovat keskittyneet muihin projekteihin. Trio
Töykeiden jatkostakaan ei vaikuta olevan selvyyttä. Toivottavasti Nordic
Trinityn taival ei pääty kahteen levyyn. Koko bändin konsepti on niin
elinvoimainen ja toimiva, että miesten yhteistyön jatkuminen olisi
suotavaa. En ylläty, mikäli tämä levy tulee aikanaan olemaan listoilla
vuoden 2008 parhaita jazz-levyjä valittaessa. Todella erinomaista.

Jussi Huolman 28.4.2008

--------------------------------------------------------------------------