Kuva: Vilhelm Sjöström.

Helsingissä kolmatta kertaa järjestetty Flow-festivaali oli muutosten edessä
aiempina vuosina tapahtumapaikkana toimineiden VR:n makasiinien koettua
kovan kohtalon varsinaisen purkunsa aattona. Ohikulkijaa tervehti makasiinien
kohdalla lohduttoman näköinen hiekkakasa, sekä rikkoutuneen viemäriputkiston
aiheuttama, kävelyvauhtia kasvattanut tuulahdus. No, matkaa olikin siten
helppo jatkaa suoraan kohti uusia ja ehompia tiloja. Tänä vuonna Flow:n
päätapahtumat pidettiin Kalliossa sijaitsevan Kuudes Linja -klubin sisäpihalla.

Sunnuntaina loppuunmyydylle Flow-pihalle vaeltaneet eivät joutuneet
pettymään. Vaisun lauantain jälkeen odotusarvoja nostivat kolmen kotimaisen
uuden grooven suosikkinimen odotetut erikoisesiintymiset. Dalindèon oli määrä
esitellä vokalistivieraansa, japanilainen Michiko. Quintessence puolestaan teki
vuoden "melkein" ainoan keikkansa ja nyt ensi kertaa jousisektion kanssa.
Sokerina pohjalla oli Five Corners Quintet, joka pasunisti Mikko Mustosen
avustamana otti käsittelyyn 60-luvun skandi-jazzia esittelevän On The Spot
-kokoelman materiaalia.

Ennen live-esiintyjiä sunnuntai-iltapäivää piristivät maineikkaan club Wahoo:n
DJ:t. Ricky-Tick -pomo Antti Eerikäinen oli tutun vakuuttava jo viime vuonna
tutuksi tulleessa keskipäivän setissään. Blue Note -klassikot lämmittivät
erityisesti meidän täsmällisesti paikalle ehtineiden levynörttien mieltä.
Turkulainen Felix Manell puolestaan tarjoili oman rautaisannoksensa astetta
funkahtavampaa materiaalia.

Dalindèo pääsi aloittelemaan settiään jo hyvissä ajoin puoli neljän maissa.
Pihan väestö oli hitaasti lämpeävää, mutta pikku hiljaa ihmiset vaelsivat
uteliaasti kohti lavaa. Yllättävän hyvin yhtyeen musiikki sopikin alkuiltapäivän
rentoon nyökyttelymeininkiin aiemmista kohtaamisista tutun kuuman
klubitunnelman lisäksi. Jo julkaistuilta vinyylisingleiltä tutut kappaleet soivat
ehkä astetta rennommin auringonpaisteessa.

Maestro Valtteri Pöyhösen ohella Petri Puolitaival huilussa ja Jose Mäenpää
trumpetissa johdattelivat Dalindèon lavasoundia. Piristävän lisän
kokonaisuuteen toi japanilaislaulaja Michiko. Eritoten Tsunami-nimellä
esitelty kappale lisäsi bändin soinnillista syvyyttä entisestään. Non-Stop
Flight ei yltänyt aivan samalle tasolle, mutta vahvalla rutiinilla esiintynyt
Dalindèo osoitti viimeistään nyt nousseensa jo lyhyessä ajassa kotimaisen
tanssittavan jazzin vahvimpien menestyjäehdokkaiden joukkoon. Leviathan-
kappaleen päivitetty versio on oma veikkaukseni tulevaksi klubiklassikoksi.

Quintessence on viettänyt hiljaiseloa jo jonkin aikaa. Ilmeisesti bändi etsii
soundilleen uutta suuntaa. Kyseessä onkin viisas ratkaisu, olihan jo 5am-
levyllä kuultu sointi omassa lajissaan käytännössä täydellisyyteen asti
hiottu. Lavalla yhtye toisti levyltä tuttua äänimaailmaansa ehkäpä
yllättävänkin uskollisesti. Näin siis eritoten ottaen huomioon keikalla
vierailleet taustalaulajat, perkussionisti Abdissa "Mamba" Assefan, sekä
tietenkin ne jo mainitut jouset. Jälkimmäisten osalta jäin kaipaamaan
hieman lisää volyymiä. Herrojen Pohjola ja Prättälä taidolla sovittamat
melodiat jäivät nyt ehkä aavistuksen bändin kokonaissoinnin varjoon.

Ammattitaitoisen ja tyylitajuisen Q-kollektiivin live-keikkoja on aina mukava
kuulla, mutta hurmioon asti ainutlaatuinen big band ei tällä kertaa yltänyt.
Vahvaa osaamista ja mainiota musiikillista auringonpaistetta, kyllä, mutta
mihin seuraavaksi, Quintessence?

Kuva: Matti Nives.

Five Corners Quintet on tullut nähtyä keikalla jo enemmän kuin muutamaan
kertaan viimeisten kahden vuoden sisään. Joka kerta kvintetin lavakarismaa
on ollut pakko myös kehua melkein kyllästymiseen asti. No, sehän ei haittaa
tietenkään, päinvastoin. Tällä kertaa lisämielenkiintoa toi sekä yleisölle että
bändille itselleen uusi ohjelmisto. Loistavan Ricky-Tick -levymerkin keikkaa
seuraavana päivänä julkaisema On The Spot -kokoelmalevy on läpileikkaus
60-luvun Skandinaaviseen jazz-skeneen. Näillä eväin lavalle asteli ehkäpä
hieman tavallista jännittyneemmän oloinen Five Corners Quintet.

Alun odottava tunnelma kuitenkin haihtui nopeasti. Teppo Mäkysen rapeasti
napsahdelleet kompit sekä piiitkät välispiikit muodostivat jälleen kerran bändin
musiikillisen ja henkisen selkärangan. No, hyvin oli rumpali hihanuottinsa
lukenut, sen verran vakuuttavaa faktaa mies lateli kappaleiden väliin. Aina
intensiivinen Timo Lassy soitti tällä kertaa erityisen raivokkaasti, Jukka Eskolan
täydentäessä hienosti mietteliäämmällä otteellaan. Pasunisti Mikko Mustonen
toi sen kaivatun uuden elementin vakuuttavaan puhaltajien eturiviin. Itse
kappaleiden sovituksista on paha mennä vielä levyä kuulemattomana
sanomaan mitään. On kuitenkin helppoa kuvitella ainakin Dexter Gordon,
Jazz Quintet '60, sekä Otto Donner hymyilemään jonnekin lavan reunamille,
yleisön silmien ulottumattomiin.

23.8.2006 Matti Nives

www.flowfestival.com

----------------------------------------------------------------------------