4.2.2010
Gourmet esitteli uutta musiikkiaan Jyväskylässä

Esa Onttosen ja Mikko Innasen yhdessä liidaama Gourmet jatkaa sitkeätä
taivaltaan. Bändistä ei kuulu pitkiin aikoihin mitään, mutta siellä se vain
muhii ja puhkeaa välillä kukkaan. Ensimmäisen levyn aikaan (2001) bändin
muusikot olivat vielä nuoria lupauksia, mutta matkan varrella he ovat
keränneet nimeä ja arvostusta, joten nyt voisi puhua jo superyhtyeestä.

Yhtye piipahti kiertueellaan myös Jyväskylän Popparissa. Maanantai ei ollut
paras mahdollinen päivä, ja yleisöä kertyikin paikalle harmittavan vähän.
Juuri nyt elävän jazzin tilanne näyttää Jyväskylässä muutenkin vaikealta.
Yksittäisten jazzkeikkojen lisäksi tätä viestii välivuoteen päätyneen
Summer Jazzin tilanne.

Gourmet on siinä mielessä kyseessä on erilainen ja erityinen superyhtye,
että virtuoositaitojen esittelyyn ei kellään ole tässä yhteydessä tarvetta.
Bändin filosofia on pysynyt tiukasti Innasen ja Onttosen näpeissä. Keskeistä
siinä on tiivis yhteispeli imaginaarisen etnoilun merkeissä, perusta kuulostaa
usein kansanmusiikilliselta, tarkka kulttuurinen tai maantieteellinen sijoittaminen
tuntuu turhalta, siitäkin huolimatta että säveltäjät antavat kappaleiden nimillä
omat vihjeensä. Myös huumori on keskeinen Gourmetin ainesosa. Se ei ole
näyttävää ilakointia, vaan vakavalla naamalla esitettyä salakavalaa ja
puhtaasti musiikillista venkoilua.

Gourmetin edellinen levy oli liki elokuvallinen ekskursio lännen ja Meksikon
maisemiin. Uusi materiaali on todellista maailmanympärimatkailua. Amerikan
aavikot ovat nekin edelleen kaipuun kohteina, mutta herkkua syntyy nyt
monissa muissakin ympäristöissä. Erityistä lämpöä tuntui löytyvän itäisiltä
mailta.

Voimakaksikko Innanen-Onttonen on säveltänyt kaiken materiaalin, ja kuta-
kuinkin puoliksi on työ jaettu. Myös soittajina he hallitsevat tapahtumia.
Puhallinrintamalla Innasen alttoa ja baritonia vahvistaa Ilmari Pohjolan
pasuuna. Bassokin on bändissä vaskinen. Petri Keskitalon tuuba luo vahvan
perussykkeen, tosin sovituksissa olisi voinut jättää perussävelen ja kvintin
varassa jyskyttävän humppabasson reilusti vähemmälle. Mika Kallio saa
Gourmetissa toteuttaa rytmiset perversionsa, soittaa niin naiivisti tai
viistosti kuin kulloinkin huvittaa. Keskitalon ja Kallion rytmiperusta toimii
joka tapauksessa loistavasti mennään sitten marssin, mambon tai tangon
elkein.

Gourmet veteli konsertissaan viisitoista sävelteosta. Osa niistä oli lyhyitä
pätkiä, tunnelmasta toiseen hypittiin levottomasti. Vastapainona joukossa
oli myös moniosaisia monumentaaliteoksia. Kestosta ja muodosta riippumatta
Gourmetin menossa on aina väriä, toismaailmallista outoutta ja levotonta
lentoa.

Pentti Ronkanen 4.2.2010

-----------------------------------------------------------------------------