Huikea Husband teki kunniaa Pohjolalle

Kuva: Pentti Ronkanen.

Pekka Pohjolan musiikilla on tilausta. Jyväskylän Poppari pullisteli kun Varre
Vartiaisen vetämä Husband-yhtye oli ilmoittanut teemakseen Pohjolan musiikin.
Aiemmilla Husband-keikoilla on niilläkin ollut hyvin porukkaa, muttei lähellekään
tämän veroista ryntäystä.

Siellä oli jonkin verran meitäkin, jo 70-luvulla Pohjolan omilla keikoilla käyneitä,
mutta ennen kaikkea paikalla oli ilahduttavan runsaasti uusia, nuoria ja
innokkaita Pohjola-diggareita.

Husbandille Pohjola on mitä luontevin tribuuttikohde. Husbandin kaksi levyä
osoittavat, että Vartiaisen omilla biiseillä on lähtökohtansa suoraan Pohjola-
tyylisessä progen ja rockjazzin välille sijoittuvassa musiikissa. Vartiaisen
sävellykset näillä levyillä ovat ihan ok, mutta Pohjolan materiaalista bändi on
päässyt valitsemaan parhaimmistoa itselleen sopivasti, joten nyt ollaan
timanteiksi tiivistyneen elämäntyön kimpussa.

Yritän siis sanoa, että jos on Husband kova omillaan, Pohjola-Husband on
jo superkova.

Bändin muusikoista käsittääkseni vain Anssi Nykänen on soittanut Pohjolan
yhtyeissä. Husbandin valitsema materiaali on kuitenkin Nykäsen Pohjola-kautta
varhaisempaa. Ihan ensimmäisten soololevyjen kappaleita sentään ei ole mukana,
vaan kaari alkaa vuoden 1979 levystä Visitation, ja päättyy vuoden 1986
Flight of the angel -levyyn.

Husbandin versioissa poissa ovat Pohjolan usein suosimat puhaltimet, saksofonit
ja oboe, poissa ovat myös joillakin levyillä isossa roolissa olleet jouset. Marimbaa
ja kiippareita soittanut Arttu Takalo paikkasi näitä puutteita, mutta tähtäimessä
oli kuitenkin levyjä huomattavasti tiiviimpi bändisointi.

Husbandilla on todellakin persoonallista annettavaa tulkintoihinsa. Ennen
kaikkea se rokkaa tavalla, jota Pohjolan itse ohjaamana ei voisi kuvitellakaan.
Energisimmilläänkin maestro on kuitenkin aina ollut jossain määrin pidättyvä,
älyllisen vetäytyvä. Husbandin jätkät sen sijaan luukuttavat estottomasti
energiavuohon heittäytyen.

Tätä kautta kehkeytyikin illan ainoa epäkohta, holtiton äänenvoimakkuus.
Husbandilla on hyvät mahdollisuudet nousta maan johtavaksi tinnituksen
aiheuttajaksi, jos meno jatkuu nykyisellään. Jazzklubille kun ei monikaan arvaa
ottaa tulppia mukaan.

Husband on loistavien kitaristien bändi. Vartiainen ja Nyman ovat soittaneet
pitkään yhdessä, ja keskinäinen kilpasoitto tuntuu yhä vain innostavan miehiä
parhaimmilleen. Anssi Nykäsen hillittömät virvelibiitit ja Harri Rantasen eleettömän
tautinen groove puskevat kitaristeja yhä korkeammalle. Arttu Takalo jäi volyymi-
kisoissa usein alakynteen, ja kuului ainakin minun sijaintiini kunnolla oikeastaan
vain soolojensa aikana.

Yhteen pitkään settiin puristettu keikka oli kohokohtia täynnään, ja suksee oli
sen mukaisesti huikea. Encorena kuultiin How about today, joka summasi koko
projektin idean täydellisesti. Juuri tällaisena proge tai rockjazz voisi olla hyvinkin
suosittua tänäänkin: energisenä, tarttuvana, vimmatun virtuoottisena. Sama fiilis
syntyi Vapour trails -kappaleen aikana, Varren mahtisoolon soljuessa tai Marzin
mykistävän loppunäytöksen hurmiossa. Varsinaiseksi kilpasoitoksi kitaristien
nokittelu yltyi Sampoliinin ehtoopuolella. Sama kappale piti sisällään illan ainoan
bassosoolon, jossa Rantanen kuulosti yhtä aikaa itseltään ja Pohjolalta. Illan
muita helmiä olivat mm. Tehdasmusiikkia, Space waltz ja Heavy jazz, eikä
lopuissakaan biiseissä mitään valittamista ollut.

Syksyn kiertue ei jää Husbandin viimeiseksi Pohjola-kosketukseksi. Suunnitteilla
on jatkaa ainakin ensi kesän festivaaleille saakka. Ehdottaisin vakavissani myös
live-levyn tekoa. Kyllä tämä järisyttävä energiataso pitäisi saada jälkipolville
tallennettua.

Pentti Ronkanen / Suomijazz.com 13.9.2008.

--------------------------------------------------------------------------------