Photo: Tuure Kilpeläinen ; Cover: Jarkko Mäki-Kojola.

1.Hymni
2.Etelä
3.John's song (Savolainen)
4.Vääpeli
5.Etelä II
6.In memoriam
7.Väne
8.Zatumaa
9.Teen spirit (Kurt Cobain)
10.Eemeli
11.(I can't get no) All blues (Miles Davis)
12.Flamenco sketches

All songs by Varre Vartiainen except 3, 9, 11.

Varre Vartiainen (g), Marzi Nyman (g), Harri Rantanen
(b), Anssi Nykänen (dr)

+ 2, 4, 6: Jarmo Saari (g)
+ Sonny Heinilä (sax)
+ Mongo Aaltonen (perc)
+ Jarmo Savolainen (p)
+ Lenni-Kalle Taipale (keyb)

Studio: Kallio-Kuninkala, Järvenpää
Tuottaja = Producer: Husband
Äänittäjä = Engineer: Miikka Huttunen
Miksaus = Mixed by: Miikka Huttunen, Ohjaamo
Masterointi = Mastered by: Svante Forsbäck,
Chartmakers

-----

Suomijazzin arvio:

Husband-yhtye on kypsä tarjoilemaan toisen levyllisensä
instrumentaalimusiikkia sieltä jostakin. Ainakin jazz, funk
ja progressiivinen rock mahtuvat samaan lauseeseen kun
Husbandia yrittää määritellä. Varre Vartiaisen johtamaan
perustrioon on tälle levylle neljänneksi vakiojäseneksi
ylentynyt aiemmin jo keikoilla usein vieraillut kitaristi
Marzi Nyman.

Kun muutamassa kappaleessa vielä vierailee Jarmo Saari,
on tälläkin levyllä kyllin herkkuja sähkökitaran ystäville.
Eloa tuovat myös muut vieraat, mutta jos ihan totta
puhutaan, ei Husband vieraita välttämättä tarvitsisi
lainkaan. Tämä bändi toimii täysillä ihan trionakin, ja
saavuttaa hyvinkin täydellisen formaattinsa nelikolla
Vartiainen-Nyman-Rantanen-Nykänen.

Lenni-Kalle Taipaleen kosketinsoitinhurjastelu Etelä II
-kappaleessa tai Sonny Heinilän muutamat sävykkäät
saksofoniosuudet toimivat sinänsä mallikkaasti, mutta
ne eivät ole korvaamattomia. Vaan kun kitarat räimivät,
basso sykkii tiiviisti ja Nykänen tikittää armottomasti
eteenpäin, Husband aukeaa kukkimaan. Näin Etelän
molemmat osat ja Vänen tapaiset progefunkittelut ovat
minun makuuni Husbandia parhaimmillaan.

Pahaa sanaa ei voi sanoa kyllä muutamasta hituristakaan.
In memoriamissa maalaillaan puhuttelevasti ja rauhaisasti
valssaa myös Nirvana-cover, joka lähtee lentoon vasta
kun tutusta teemasta irrotaan. Epäilemättä keikalla
Teen spiritistä irrotetaan tätä maltillista levyversiota
enemmän tehoja.

Muusta materiaalista Zatumaa on hulvaton outoilu, joka
liikkuu henkisesti jossakin Alamaailman Vasaroiden ja
Tuomari Nurmion suunnalla. Väne edustaa sitä terävää
funkia, jossa rumpali Anssi Nykänen on ylivoimaisen hyvä.
Sävellys on ehkä jäänyt raakileeksi, mutta näin kulkeva
komppi on nautinto jo omillaankin, ja kitaristit pääsevät
biisin edetessä kisaamaan keskenään, kumpainenkin oudon,
mutta toimivan soinnin valinneena.

Herkkää ja hienoa Husbandia on Eemeli, jossa poukkoilevan
kompin yllä liihottaa uljaasti sähkökitara, milloin pinkeänä,
milloin sulopehmeänä.

Bonus-kappaleeksi merkattu (I can't get no) All Blues on
(kuten bonukset useinkin) levyn vähäisintä antia.
Revittelyosuus on etenkin kompin osalta hienoa työtä,
mutta Rollareiden ja Miles Davisin hauskaksi tarkoitettu
yhdistely menee metsään. Tämän bonuksen olisi voinut
huoletta säästää pelkkään keikkakäyttöön.

Pentti Ronkanen 22.12.2006

--------------------------------------------------------------