1.My Ship (Weill - Gershwin)
2.But Not For Me (Gershwin - Gershwin)
3.Broken Shadows (Coleman)
4.Stella By Starlight (Washington - Young)
5.You Don´t Know What Love Is (Raye - DePaul)
6.Lonely Woman (Coleman)
7.Come Sunday (Ellington)
8.Nature Boy (Ahbez)
9.Lush Life (Strayhorn)

Juhani Aaltonen (ts), Ulf Krokfors (b), Tom
Nekljudow (dr).

Studio: Master Recording, Helsinki
Tuottanut = Produced by: Petri Haussila
Äänittäjä = Engineer: Suikki Jääskä
Miksaus = Mixed by: Henrik Otto Donner, Esa
Santonen, DER, Tammisaari
Masterointi = Mastered by: Henrik Otto Donner,
Esa Santonen

.....

Suomijazzin arvio:

Juhani Aaltosen balladilevy on taiteellisesti
rohkea veto, sillä aika harvalla jazzmuusikolla
rahkeet riittävät säilyttämään soiton
intensiteetti koko levyn ajan pelkästään
balladeista koostuvalla ohjelmistolla. Viime
vuosina ilahduttavan kovassa iskussa olleella
Aaltosella tällaisia vaikeuksia ei lainkaan ole.
"Illusion of A Ballad" onnistuu kirkkaasti ja
vangitsee kuulijan täysin maailmaansa.

Aaltonen on valinnut levylle vahvoja sävelmiä,
jotka samalla sisältävät viittauksia sekä jazzin
historiaan että Aaltosen omaan menneisyyteen.
Levyllä kaartuu jazzsaksofonin suuri linja
Ellingtonin orkesterin suuresta alttosaksofonistista
Johnny Hodgesista 1960-luvun vallankumouksellisiin
John Coltraneen ja Ornette Colemaniin, jotka loivat
vapaan jazzin, siis Aaltosen musiikillisen äidinkielen.
Perinteisten standardien lisäksi levylle onkin
ilahduttavasti valittu myös kaksi Colemanin
sävellystä, joista tuttu "Lonely Woman" on
vaikuttava klassikko ja harvoin kuultu "Broken
Shadows" herkän surumielinen. Mukana on myös
sävelmiä, ("But Not For Me" ja "Stella By Starlight"),
joita Aaltonen harjoitteli 1970-luvulla yhdessä
rumpali Edward Vesalan kanssa ja joista ensin
mainittu päätyi vuonna 1974 Aaltosen levylle
"Etiquette".

Perinnetietoisuudestaan huolimatta Aaltonen
välttää kaikki väkinäisen näköisjazzin vaarat ja
kertoo syvälliset tarinansa omalla äänellä ketään
kopioimatta, vaivattomasti ja viisaasti. Myös
koko yhtyeen yhteispeli on tavattoman luontevaa,
se tuntuu tapahtuvan itsestään kuin hengitys.
Basso ja rummut muodostavat toisiaan hienosti
täydentävän parin; basisti Ulf Krokforsin basso
liikkuu aktiivisesti laajalla alalla, kun taas Tom
Nekljudowin rumpujen soitto on ihastuttavan
vähäeleistä; niukkaa, mutta niin osuvaa. "Illusion
of A Ballad" on ilmiselvää klassikkoainesta ja hieno
pari vuonna 2003 ilmestyneelle voimakkaalle
livelevylle "Mother Tongue". Pisteenä iin päälle
TUM Records on jälleen onnistunut pakkaamaan
levynsä kauniiseen pakettiin, joka täydellisesti
tukee itse musiikkia.

Jukka Piiroinen 22.2.2006

--------------------------------------------------