Mikko Innanen (ss, as, bs)
Timo Lassy (fl, ts, bs)
Seppo Kantonen (keyb)
Joonas Riippa (dr, perc)

Seppo Kantonen oli tainnut ostaa urkunsa kirpparilta. Haussa
oli erittäin lo-fi soundia, ja sikäli etsinnät olivat onnistuneet
nappiin. Eipä siis ihme, että komppikaveri, rumpali Joonas
Riippakin täydensi settiään kolhosti kumajavilla kattiloilla, jotka
nekään eivät olleet mitään priimatavaraa.

Jos oli komppikaksikon soundimaailma outoja asioita tulvillaan,
ei rytminkäsittelykään ollut mitään tavanomaista. Groove
pilkottiin palasiksi, ja svengin sijasta ote oli spastista kuin
palavilla kaatumatautisilla konsanaan.

Luulenpa kuitenkin, että kaiken tuon lähtökohtana oli säveltäjä
Mikko Innasen komppiparille antama evästys. Monissa muissakin
yhtyeissä kokeilevaan ja salakavalan huumoripitoiseen ilmaisuun
kiinnostusta osoittanut Mikko Innanen toi tämän hengen myös
uuden kvartettinsa pohjaksi.

Hullun kompin edessä puhaltajakaksikon oli helppo langettaa
tuomionsa. Innkvisitio oli nimensä mukaisesti armoton, kuulija
ei päästetty helpolla.

Rankka ilmaisu jäi kuitenkin vielä osittain raakileasteelle.
Rakennelmat olivat varmasti tarkoituksella usein fragmentaarisia,
eheyden sijasta moniaalle kurkottavia koosteita, mutta jäinpä
kuitenkin kaipaamaan selkeämpää kokonaisnäkemystä: kunnon
taiteellista yhteenvetoa, paketointia tai huipennusta.

Silloin kun kävi niin, että sävellyksellinen kokonaisuus sinänsä
ei iskenyt tulta, pelasti usein Timo Lassyn tai Mikko Innasen
henkilökohtainen energia, ilmaisunhalu ja osaaminen. Puhaltajat
vaihtoivat soittimia ahkeraan, voima tuli baritoneista, ja
vakuuttavimmat soolot Innasen altosta ja Lassyn tenorista.

Viehtymys absurdismiin kuului illan "omistamisessa" ex-mäkihyppääjä
Vesa Hakalalle. Sallittaneen siis yhteenveto alan termeillä: Innkvisitio
ponnistaa korkealle, etunoja on rohkea ja osataan myös liitää.
Alastulon kanssa onkin vähän niin ja näin, useimmiten sekin onnistuu
nappiin, mutta joskus tullaan vähän kompuroiden tai peräti rähmälleen.

Innkvisition tuotokset ovat vaikeasti ennakoitavaa musiikkia. Yhden
kappaleen perusteella ei voi vetää pitkälle meneviä johtopäätöksia
kokonaisuudesta, seuraava biisi saattaa olla jo ihan muualla. Eikä
yhden Innkvisitio-konsertin pohjalta uskalla vetää johtopäätöksiä
bändin karmasta, tulevaisuudesta tai pitkäikäisyydestä.

Suomesta markkinoita näin erikoiselle jutulle ei tietenkään kovin
paljoa löydy. Jyväskylä tunnetaan hyvästä jazzyleisöstään, mutta
nyt Jazz Barissa kuulijoita oli vain parisenkymmentä, kymmenen
kertaa vähemmän kuin muutama ilta aiemmin Claes Anderssonin
ja Wanhan Jatsin Ystävien keikalla.

Innkvisitiolla saattaa siis olla hankalaa, mutta Mikko Innasen
tulevaisuutta on helpompi ennustaa: lento jatkuu varmasti
jatkossakin korkealla ja maisemat vaihtuvat tiuhaan.

Pentti Ronkanen 28.4.2006

-------------------------------------------------------------------