Chris Dahlgren (b, preparations, effects, voc),
Kalle Kalima (g, preparations, effects, voc),
Eric Schaefer (dr, perc, hca, voc)

Produced by Johnny La Marama
Recorded and mixed 11/2004 & 3/2005 at the
HfM Franz Liszt, Weimar, DE
Sound engineer: Matthias Middelkamp

1."Holy shit, it's asteroids!..." (Schaefer)
2.Earth hole party (Dahlgren, Kalima, Schaefer)
3.Tschuesie, juisy Susi (Dahlgren, Kalima, Schaefer)
4.Low fat love (Kalima)
5.Billy Pilgrim (Dahlgren)
6.Dying slowly trapped in a ventilation duct
(Dahlgren, Kalima, Schaefer)
7."If you like nuclear waste…"
8.The unendless natural resources of Asia (Kalima)
9.No pipey, no smokey (Schaefer)
10.Flying vegetable society (Dahlgren)
11.Old Dutch cheesepipe (Dahlgren, Kalima, Schaefer)
12."…Fire!" (Dahlgren, Kalima, Schaefer)

-----

Suomijazzin arvio:

Hulvaton suomalais-amerikkalais-saksalainen trio toimii todistetusti
keikkaoloissa, ja energia on saatu taltioitua erinomaisesti myös levylle.

Rumpali Eric Schaefer on listannut trion yhteisiä vaikutteita: post
rock, metal, drum'n'bass, nykytaidemusiikki. Erityismaininnan saavat
amerikkalaiset absurdistit Captain Beefheart ja Frank Zappa, joiden
henki leijuu tällä levyllä avauksen ja nimikappaleen lisäksi esimerkiksi
sellaisissa teoksissa kuin Tschuesie, Juicy Susi ja No pipey, no smokey.

Lisäksi voisi puhua myös punkista tai bluesista, ja vaikka mistä.
Genrelistat antavat kuitenkin vain kalpeata viitekehystä musiikille,
jota kaiken keskellä on ehkä sittenkin perusteltua kutsua myös jazziksi.

Absurdiksi yltyvä huumori lävistää niin sanoitukset kuin monet musiikilliset
seikkailutkin. Johnny La Marama rokkaa yhtä aikaa sekä älykkäästi että
riemukkaalla, mukaansatempaavalla rytinällä.

Selkeästi groovaavien rytmitysten ylle tuodaan elementtejä improvisaation
puolelta aina free jazzista asti. Näin kokonaisuus on yhtä aikaa sekä helppo
(aina jotakin mistä ottaa kiinni) että rohkeasti kokeileva, haastava ja
innostava.

Kuten sävellysvastuutkin osoittavat bändi on hyvin tasa-arvoinen.
Samanlainen oli fiilis myös kuulemassani konsertissa. Silti levy on jälleen
yksi todiste siitä että Kalle Kalima on yksi tämän vuosituhannen alun
mielenkiintoisimpia kitaristeja Telluksella. Kalima ehtii levyn aikana esitellä
huikean määrän äänentuottamistekniikoita ja soundeja. Kitaristin
monipuolisuus onkin tärkeä osa Johnny La Maraman mielikuvituksellista
lentoa tyylistä ja tunnelmasta toiseen.

Yhtä lailla upeita soittajia ovat Chris Dahlgren, joka rosoisimpiin rytinöihin
vaihtaa kontrabasson hellyttävästi punkahtavaan bassokitaraan, sekä Eric
Schaefer, joka hallitsee sekä tavattoman kompleksit jaot että tarvittaessa
myös pelkistämisen jalon taidon.

Jo yhden kappaleen aikana trion psykoakustinen maisema saattaa muuttua
mustasta valkoiseksi, autereisesta auvosta kaaokseksi, ahdistuksesta
iloiseksi remuamiseksi. Kokonaisuus kestää kaikki kokeilut, sillä Johnny
La Marama loihtii aidosti luovaa ja rajoja riemumielin rikkovaa musiikkia.
Free rock'n'jazz!

Pentti Ronkanen 1.11.2006

--------------------------------------------------------------------------