Keitelejazzin päätöspäivä oli basistien, kitaristien ja
rumpaleiden juhlaa

Keitelejazzin päätöspäivä oli freen ja fuusion juhlaa, mutta
varsinkin kitaristien, basistien ja rumpaleiden. Juhani Aaltosen
trion vapaa ilmaisu ikään kuin jatkui Miroslav Vitousin ja
Franco Ambrosettin setissä ja saksalainen Doppelmoppel vei
vapaata ilmaisua sähköisemmäksi ja riehakkaaksi valmistaen
näin tilaa Billy Cobhamin Spectrumin tiukalle fuusiolle.

20. Keitelejazzin linjakkaan esiintyjäkaartin yhtenä kiinne-
kohtana oli luonnollisesti Weather Report, jota Miroslav
Vitous oli 70-luvun alussa perustamassa ja jonka viimeisillä
levytyksillä Billy Cobhamin erinomainen basisti Victor Bailey
oli mukana.

Illan aloitti kuitenkin kolmas mielenkiintoinen basisti, Uffe
Krokfors, joka Aaltosen triossa toi jälleen esiin musiikillista
näkemystään ja osaamistaan. Kun jousen selkäpuolta
isketään kontrabasson kieliin, kuten Uffe teki säveltämänsä
kappaleen Tuuliviiri aluksi, niin siitä tulisi helposti kikkailua,
Uffe teki sen sijaan näistäkin äänistä perusteltuja ja
alleviivasi sen palaamalla kappaleen lopussa jousen
jouhipuolelle läpitunkevan tummalla äänellä.

Tom Nelkljudow on lisäksi rummuissa erinomainen eläytyjä ja
tunnelmanrakentaja. Ajoittain tuntuukin, että Aaltonen on
kuin eräänlainen primus motor, joka luo tilaa ja tilaisuuksia,
heittää ehkä musiikillisia ideoita näille kahdelle, jotka sitten
työstävät niitä eteenpäin.

Ei kuitenkaan pidä vähätellä maestro Aaltosen rooliakaan.
Juuri hän oli ennen muita vastuussa Äänekosken
valtuustosaliin muodostuneesta suorastaan hartaasta
tunnelmasta.

Tästä oli hyvä siirtyä toisen basistin, Miroslav Vitousin pariin.
Vitous ja trumpetisti Franco Ambrosetti jatkoivat oikeastaan
tunnelmasta, jonka Juhani Aaltosen trio oli juuri hetkeä
aikaisemmin kaupungintalon konsertissa luonut. Vitousin
kumppanina Äänekoskella oli sveitsiläinen huipputrumpetisti
Franco Ambrosetti, jonka neo-bop -henkinen soitanto veti
duon vauhdikkaampaan rientoon. Ehkei lyyrisintä, mutta
vahvaa Vitousia kuultiin kuitenkin.

Hauska paikallisanekdootti oli miesten samana päivänä saaman
lohen kunniaksi säveltämä Keitele trout blues. Kalamiesten
iloisempi blues oli surumielinen korkeintaan lohen kannalta.

Saksalainen Doppelmoppel oli jo askel ankarampaan rytistykseen.
Bauerin pasunistiveljesten ja kahden kitaristin muodostama
kvartetti näytti, että isoilla vaskilla kulkee kovaa. Vain kaksi
vaihdetta oli käytössä: nopeasti ja vielä nopeammin.

Hilpeintä ja riemukkainta oli kuitenkin kitaristi Uwe Kropinskin
pitkä soolo, johon sulavasti sekottui flamencoa, rhytm & bluesia
ja progerokkia. Hillitöntä.

Ja kitarointi vain parani, kun illan hämärtyessä lauteille kapusi
viikon odotetuin vieras, Billy Cobhamin Spectrum. Yhtyeen
kitaristi Larry Coryell muuten levytti vuonna 1970 Vitousin
kanssa, mukana oli myös Cobham, joten jälleen yksi linkki illan
muusikoiden kesken.

Cobhamia itse on fuusiojazzin elävä legenda. Häntä kuullaan
muun muassa Miles Davisin 70-luvun alun Live-Evil ja Jack
Johnson levyillä. Davisin yhtyeestä Cobham lähti yhdessä John
McLaughlinin kanssa perustamaan Mahavishnu Orchestraa, josta
tulikin fuusiojazzin historiallinen, mutta lyhytaikainen kulmakivi.
Omaa Spectrum-yhtyettään Cobham on luotsannut vuodesta 1973.

70-luvun hengessä painettiin Äänekoskellakin kovalla sykkeellä.
Larry Coryell oli hämmästyttävä monipuolisuudessaan ja aivan
keskeinen elementti yhtyeen soinnissa ja toinen peruspilari
Cobhamin rinnalla. Paljolti Coryellin kautta tulivat myös
väistämättömät hengähdystauot armottomaan fuusiorytkeeseen.

Cobham itse oli myös hyvässä iskussa. Väsymätön rumpali piiskasi
sitä paitsi vielä setin loppupuolella hengästyttävän maratonsoolon
jollaisia ei enää nykyään näe ja kuule kuin 70-luvun konserttivideoilla.

Victor Bailey oli kuin piste iin päällä mestaribasistien illassa luomassa
yhtyeen terävää sointia ja muistuttamassa miten bassolla svengataan
ankarasti. Yhtyeen neljäs jäsen, kosketinsoittaja Tom Coster ansaitsee
yhtä lailla huomion. Mies innostui välillä painamaan melkoista
hammond-jazzia Jimmy Smithin hengessä.

Lauantain onnistunut ja tyylikäs konserttikokonaisuus panee miettimään
mitä Keitelejazz tuo tullessaan kun ensi vuonna avautuu kolmas
festarivuosikymmen.

2.8. 2004 Pete Pakarinen

Keitelejazz

---------------------------------------------------------------------