Cover design & photo: Tomi Laaksonen.

1.On a train (Katz, Pendolin)
2.Might not crawl (Katz, Pendolin)
3.The man I love (George Gershwin)
4.Time expired (Pendolin)
5.Radio help (Katz, Pendolin)
6.Shifting of the winds (Fredrik Lundin)
7.Sleep (Pendolin, Saarikorpi)
8.Wandering boy (Pendolin)
9.The mesh (Pendolin)

Mirella Pendolin (voc), Mikko Iivanainen (g), Kalle
Katz (keyb), Tero Tuovinen (b), Pekka Saarikorpi (dr)

Recorded and mixed spring 2007 at Perfect Sound
Studios, Helsinki by Sami Sarhamaa
Mastered at Finnvox by Pauli Saastamoinen and
Sami Sarhamaa
Produced by Matti Kervinen, Sami Sarhamaa and
Kurkirku

-----

Suomijazzin arvio:

Julkisilla paikoilla kuten ruokakaupoissa ja linja-autoissa
sätkättävä, kuvottavan imelä lällymusakki on viime aikoina
kiristänyt hermojani. Mielenrauhaani häiritään päivästä
toiseen samalla kompressoidulla äänimassalla, vaikka
Suomessa olisi tarjolla suuret määrät huomattavan
tasokasta laulumusiikkia. Nuorista eteläsuomalaisista
muusikoista koostuvan Kurkirkun ensilevy on vastakohta
epämusiikille, jota nykypäivänä aivan liikaa joutuu
kuulemaan vastoin tahtoaan.

Suomen jazz-kentälle näyttää tulevan jatkuvasti uusia,
erottuvia laulajia. Hyvä niin. Minulle ennalta tuntematon
Mirella Pendolin on artisti, joka laulamisen ohella kykenee
myös kirjoittamaan kestäviä biisejä. Kokonaisuudessaan
“The Mesh” -levy sisältää harkiten kynäiltyjä melodisia
kappaleita, jotka ovat valtavirtaa monipuolisempia
dynamiikaltaan ja muutenkin laadukkaampia sovituksiltaan.
Ammattitaitoisesti rakennettu ja kunnolla soitettu materiaali
tekee tehtävänsä simppelienkin laulumelodioiden taustalla.
Ei NRJ-radiokanavalle tyypillistä Ukko Nooa -tason piipitystä
tai lapsellisen alkeellisia sointurakenteita, jollaisia teinitkin
pystyvät tekemään tietokoneella alle puolessa minuutissa.
Näiden hirvitysten sijaan tarjolla on värikästä kitaramaalailua,
oivaltavaa ja monimuotoista rytmiikkaa, mielikuvituksellisia
kosketinsoitinkuvioita sekä melodisia bassolinjoja.

Useita sangen vapaasti soitettuja osuuksia on mukana
piristävästi. Kitaristi Mikko Iivanainen tuntuu toimivan
johdattelijana ufotaajuuksilla lennettäessä, mutta
instrumentalistit eivät ole ainoita, joilta sopiva sekoilu
onnistuu – “Time Expired” -biisissä laulaja Pendolinillakin
on aivot avaruudessa.

En yleensä noteeraa korkealle yhtyeitä, jotka tehtailevat
Xerox-kopioita muistuttavia jäljitelmiä vanhoista jazz-
levytyksistä, mutta tervehdin ilolla standarditulkintoja,
joissa nykymuusikot onnistuvat tuomaan oman sanomansa
esiin. Kurkirkun näkemys Gershwinin sävellyksestä “The
Man I Love” on osuva, jopa nerokas. Kokonaisuus toimii
esteettisesti, koska sovittamiseen on panostettu ja koska
muusikot osaavat hyödyntää omat vahvuutensa.

Pahaa sanaa levystä on vaikea sanoa, mutta toden-
näköisesti pitäisin lopputuloksesta vielä enemmän, jos
soittajat olisivat saaneet hitusen enemmän soolotilaa.
“The Mesh” on emotionaaliselta lataukseltaan vahva
laululevy.

25.8.2008 Jussi Huolman

------------------------------------------------------------