Jouni Joronen: The legmaster vol II
2005
Hankikanto HKT 800

Cover : Tomi Riionheimo.

1.Irst
2.Evage
3.Two time live
4.Common life
5.Good rock
6.Destiny bell
7.Just in mind
8.All the things you are
9.Comin' you I
10.Comin' you II
11.I'm the rocker

Music by Jouni Joronen, except 8 (trad.).

Jouni Joronen (org, sax)
+ 1-6: Jouni Joronen (dr)
+ 7-11: Jukka Uljas (dr)

Recorded during 2005 in the Flower Room
Studios
Mastered by Tomi Pietilä at Mixroom Studio,
10/2005

-----

Suomijazzin arvio:

Hammond on pääosassa Jouni Jorosen musiikissa.
Levyn alkupuoli on pelkkää Jorosta. Urkujen lisäksi
hän soittaa rumpuja ja vähän saksofoniakin.
Musiikki kuulostaa hyvin tajunnanvirtaiselta.
Joronen on toki selkeästi urkuri, rumpuja hän
tuntuu lähestyvän enempi luonnonmenetelmällä,
rytmejä vapaasti etsien ja settinsä soundeja
maistellen. Mihinkään komppihakuiseen grooveen
hän ei tähtää, vaan meno on rennon vapaata
fiilistelyä.

Soolo-osuudesta Common lifen ja Destiny bellin
rauhalliset kelluntajaksot putoavat parhaiten.
Duo-musisointi Jukka Uljaksen kanssa tuo hieman
enemmän draivia kehiin, mutta jos svengistä
haluaa puhua, se on edelleen romuluista tahi
raajarikkoista, ja varmasti sitä ihan tieten tahtoen.

Levyllä hammond-juoksutukset muistuttavat jazz-
merkkisestä musiikinlajista, mutta leimallisemmin on
kyse genre-vapaasta maalailusta, värittämisestä.
Joronen voisi olla kuvataiteilija, joka vain sattui
löytämään uruista uuden kanavan visioilleen.

Avantgarden puolelle suuntautunut ilmaisu on
kuitenkin kuulijalle raskas möhkäle. Levyllinen on
liian suuri kerta-annos, sillä urkujen psykofyysinen
maisema pysyy liian yhtenä ja samana. Möyryävät
bassot lukitsevat mielen ankeuteen, eikä
yläpäästäkään löydy tarpeeksi kompensoivaa eloa.
Tässä ei todellakaan laiteta iloisesti hammondilla.

Comin' You I -kappaleessa Joronen soittaa riipivää
saksofonia, jota ei kuuntele ihan ilokseen. Voiko
free-fonia soittaa kuka hyvänsä? Tietysti voi, ja
pitääkin, mutta eri asia kannattaako sitä levylle
laittaa…

Levyn kokonaisuuskin jättää miettimään Jorosen
filosofiaa. Levy maistuu henkilökohtaiselta julki-
lausumalta, joka ei aukene ilman oheisselityksiä,
merkitykset ja musiikinteon motiivit jäävät tällä
kertaa hämärän peittoon.

Pentti Ronkanen 29.3.2006

-------------------------------------------------