Lieneekö kukaan suomalainen valokuvaaja kuvannut niin paljon jazzia kuin
Maarit Kytöharju? Maarit on ollut mm. Tampere Jazz Happeningin virallinen
kuvaaja 80-luvun lopulta lähtien. Lisäksi hänen kuviaan kotimaisista
jazzmuusikoista ja yhtyeistä hyödynnetään jatkuvasti mm. Suomalaisen
musiikin tiedotuskeskuksen FIMICin sekä Suomen Jazzliiton tiedotuksessa.
Vuoden 2003 Tampere Jazz Happeningin yhteydessä Maarit julkisti uutisen
omasta verkkogalleriastaan. Festivaalin jälkeen Suomijazz kyseli Maaritilta
sähköpostitse lisää galleriasta, Happeningistä ja vähän muustakin...

Hienot sivut on tehnyt Fragile/Seppo Laine. Siis kuka ja miten yhteys syntyi?

Tämä herättää kyllä kollegoissa kateutta, mutta minulla oli onni törmätä
Seppoon Rytmihäiriö-klubin jonossa(!) viime talvena. Koska musiikkimakumme
oli hämmästyttävän samanlainen, juttua riitti koko illaksi ja siitä projekti
alkoi kehittyä. Seppo nimittäin tarvitsi materiaalia lopputyönsä tekemiseen
Heliassa (Helsingin liiketaloudellinen ammattikorkeakoulu) ja minä sain
tällä vaihtokaupalla itselleni hienot sivut! Nyt kun sivut ovat valmiit,
jatkamme yhteistyötä muutaman muun projektin merkeissä. Sepolla on
taitoa ja  näkemystä, mikä on hyvä yhdistelmä.

Kuinka paljon itse käytit energiaa ja tuumausaikaa sivuston suunnitteluun?
Vai heititkö kasan kuvia Sepolle ja käskit tekemään sivut?

Sivuja on koko ajan tehty yhteistyössä siten, että Seppo on tehnyt
ehdotuksia ja minä kommentoinut niitä. Materiaali on valittu yhdessä ja
uusia sarjoja on kehitelty yhteisen ideoinnin pohjalta. Eli Sepon osuus on
laajentunut sisältöpuolelle ja minä olen puuttunut sivujen visuaaliseen
ilmeeseen. Vain tekninen toteutus on ollut kokonaan Sepon heiniä. Minä olen
vaan kysellyt, että onko mahdollista tehdä niin, että...

Oliko teillä nettigallerioiden joukossa esikuvia vai lähtikö suunnittelu
puhtaalta pöydältä ja omista lähtökohdista?

Surffailimme toki aika paljon erilaisten valokuvaajien sivuilla ja
kartoitimme lähinnä sitä, mitä emme ainakaan halua. Molempia viehätti
selvästikin aika pelkistetty ja selkeä ilmaisu, jossa kuvat saavat olla
pääosassa. Siis mahdollisimman vähän muodikasta ja levotonta flashkikkailua.

Kerro hieman koulutuksestasi/kouliintumisestasi valokuvaajana?

Opiskelin valokuvausta Lahden Muotoiluinstituutissa, mutta musiikin ja
jazzin kuvaajana olen käynyt kouluni Tampere Jazz Happeningissa. Ja koulutus
jatkuu yhä. Menin happeningiin eka kerran vastavalmistuneena vuonna 1989.
Halusin tietenkin päästä kuuntelemaan musiikkia, mutta rahaa ei ollut, joten
ainoa keino oli tyrkyttäytyä kuvaajaksi. Onneksi toiminnanjohtaja Aila
Manninen, myöh. Sauramo, suhtautui suopeasti ehdotukseeni. Siitähän kaikki
alkoi.

ImageKitchenissä näkyy varmaankin vain pieni osa Maarit Kytöharjua.
Musiikin puolelta esillä ovat Jazz Happening ja Ultra Music. Mitä muuta
olet esim. viime vuosina kuvannut? Miten ja missä näitä muita töitä pääsee
näkemään jos ja kun kiinnostus ImageKitchenin pohjalta herää?

Viime vuosina en ole pitänyt valokuvanäyttelyitä (tarkemmin sanottuna
viimeisenä kuutena vuotena, lasten syntymien jälkeen). Nyt, kun Oona ja Leo
ovat jo vähän vanhempia, se ajatus on ollut useammin mielessä. Mutta olen
kuvannut paljon esimerkiksi säveltäjiä ja muita musiikintekijöitä. Kuviani
löytyy paljon mm. FIMIC:in ja Avanti!:n sivuilta, jonne ImaheKitchenin
contact-sivuilla on linkitkin. Näyttely tai muu julkaisu voisi olla luvassa
parin vuoden sisällä...

Tampere Jazz Happeningissä olit nyt kuvaajana jo 15. kerran. Nautit
silminnähden sekä olosuhteista että musiikista. Miten festivaali on sinun
näkökulmastasi muuttunut ja kehittynyt näiden vuosien aikana?

Tampereen festivaali on kiistatta yksi euroopan parhaita jazztapahtumia.
Joka vuosi ohjelmassa on jotain ennenkuulumatonta, hienoja yllätyksiä joita
ei muualla kuule. Festivaalin tasoon on voinut luottaa - ja voi edelleenkin.
Se on tapahtuman valtti, musiikin tasossa ei lipsuta, vaikka suurimpia
tähtiä ei näillä budjeteilla voidakaan kutsua. Järjestelyt sujuvat, ja mikä
tärkeintä, happeningissa paikalla on valtava joukko ihmisiä, jotka
rakastavat tätä musiikkia, eivätkä ujostele sen asemaa taiteena.

Sinulla on Happeningissä mukana melkoinen arsenaali työvälineitä.
Pystytkö edes  arvioimaan kuinka paljon yhden festivaalin aikana palaa
filmiä ja  täyttyy muistitilaa?

Nykyään menee vähemmän filmiä, kun muistitilaakin täyttyy aikalailla.
Karkeasti ottaen kuvasin tänä vuonna yli tuhat ruutua, jos molemmat
menetelmät lasketaan yhteen. Nykyään en yritäkään kuvata sellaista,
josta  tietää jo valmiiksi, että lopputulos ei toimi.

Kuinka kauan käytät aikaa kuvien työstämiseen festivaalin jälkeen?

Filmien kehitystä, pinnakkaisten ja kopioiden tekoa mustavalkoisesta
materiaalista, värikuvien kehitys ja valikointi, digitaalisen matskun
katselu ja tarpeen mukaan käsittely... kyllä siihen aikaa kuluu, riippuu
vähän mitä siitä haluaa tehdä. Hienointa olisi päästä tekemään isoja
käsityökopioita mustavalkoisista. Niillä vain on nykyaikana aika vähän
kysyntää. Ne eivät vain menetä viehätystään - kun tuijottaa päiväkausia
kuvia tietokoneen ruudulta, on juhlavaa nähdä oikea, sävykäs suuri
originaalikuva printattuna. Siinä on edelleenkin taikaa. Aivan kuin on
mieltä ylentävää katsoa välillä livenä suuria maalauksia, joiden värit
hehkuvat ja pinnassa näkyy tekijän siveltimenjälki.

Onko tämänvuotisia Happening-kuvia tulossa esille ImageKitchenissä tai Jazz
Happeningin sivuilla?

Varmasti. Joukossa on joitakin herkkupaloja. Mutta koska sivut ovat ihan
uudet, odotellaan vähän aikaa ja mietitään missä muodossa juttu toimii
parhaiten. Ja jazz happeningin sivuille kuvia tulee tietenkin myös.

Mitkä olivat sinulle tämänvuotisen Happeningin musiikilliset kohokohdat?

Sunnuntai oli minun päiväni! Koko päiväkonsertti oli mahtava. Pidin Samuli
Mikkosen esiin marssittamasta solistikaartista ja musikin sävykkäästä
suomalaisuudesta, johon Sclavisin Napoli's walls vastasi välimerellisellä
iskukyvyllään ja muistuttamalla, että eurooppalainen ja ranskalainen jazz ei
tosiaankaan ole mitää yliälyllistä näpertelyä, vaan luovan hulluden ja
huumorin höystämää musiikillista virtuositeettia. Hoidon kruunasi Chicago
tentet, jonka energiamäärällä elää jazzin ystävä hyvinkin kevättalveen
saakka. Loppujameissa saa kuvaajakin jo hiukka rentoutua, mutta tällä kertaa
kuvaamista ei malttanut lopettaa, kun ennennäkemätön huippujoukkue piiskasi
jamit aina vain uuteen nousuun. Onnistunut lopetus onnistuneelle
festivaalille, varsinainen loppuhuipennus!

Entä jos pitäisi valita vaikka viiden hienoimman kokemuksen kärki viidentoista
vuoden ajalta, mitä on erityisesti jäänyt mieleen?

Tämä on jo vaikeampi pala, sillä eri tilanteissa esiin nousee erilaisia
muistoja. Yksi kiistaton huippukohta kuitenkin oli heti ekana
happening-vuotenani soittanut John Zornin Naked City, joka oli lopullinen
niitti orastavalle kiinnostukselleni jazziin. Siitä konsertista ei ollut
enää minkäänlaista paluuta...

Miehesi on Charles Gil, joka tunnetaan etenkin suomalais-ranskalaisista
Vapaista äänistä. Soiko teillä kotona vain uusi jazz ja improvisoitu
musiikki? ...vai onko ihan joku muu musiikki lähinnä sydäntäsi?

Hmm, täytyy myöntää, että lapsemme ovat kyllä tottuneet kuulemaan kotona
kaikenlaista, mikä ei ihan muistuta Titi-nallen soundeja. Mutta olemme
molemmat suuria lattarirytmien ystäviä. Se on loistavaa vastapainoa kaikista
vapaimmalle rapinalle ja suhinalle. Myös soul uppoaa hyvin. Ja joskus on
hetkiä, jolloin mielentila vaatii klassista, tai jopa suomipoppia tai  chansonia.
Yhteinen suosikkimme on esimerkiksi Serge Gainsbourg, joka ei jää
sanattomaksi missään tilanteessa.

Mihin kuvauskohteeseen roudaat kameralaukkusi seuraavaksi?

Seuraava festarikeikka taitaa olla tulevana alkuvuotena Tampere Biennale,
sitä ennen ahkeroin täällä Helsingissä tavallisten leipätyöhommien parissa.
Ensi viikon työlistalla on ainakin muutama henkilökuvaus , autokuormallinen
instrumentteja musiikin oppikirjaa varten ja yksi jazzkonsertti...

Raoul Björkenheim ja Maarit hetken aikaa lähes tiukkoina.

Maarit Kytöharjun ImageKitchen.

Tampere Jazz Happening.

.....

Kuvat & kysymykset: Suomijazz / Pentti Ronkanen.
Julkaisupäivä 10.11.2003.

-----------------------------------------------------------------------------