Cover artwork by Jorma Vahvaselkä.

1.Enne (Mattsson)
2.Northern tribe (Mattsson, Eronen)
3.Standing alone (Mattsson)
4.Endless way (Veli-Matti Mattsson)
5.Restless (Mattsson)
6.Waking up (Jakobsson, Mattsson, Eronen,
Herrala)
7.Pulse (Mattsson)
8.Sweet life (Mattsson)
9.Both sides (Mattsson)
10.Lost forever (Jokelainen)

Teemu Mattsson (tp, fl-h), Mikael Jakobsson
(keyb), Ville Herrala (b), Teemu Eronen (dr),
Ari Jokelainen (sax)
+ Teemu Viinikainen (g)
+ Mongo Aaltonen (perc)
+ Teemu Seppälä (voc)

Produced by Vesa-Matti Mattsson
Executive producer Teemu Mattsson
Recorded at Finnvox Studios 11/2005 &
Tempo Music Design 2/2006
Recorded and mixed by Miikka Huttunen
Mastered at Chartmakers by Svente Forsbäck

.....

Suomijazzin arvio:

"Kotimaisen jazzin uusi kultakausi jatkuu. Vuorossa on
Teemu Mattssonin vahva avaus." Näin opastaa kuulijaa
Teemu Mattssonin debyyttialbumin julkaisseen levymerkki
Free Agent Recordsin lehdistötiedote. Myönnän olevani
asiasta täysin samaa mieltä.

Mattsonin ja taitavan yhtyeensä luoma äänimaailma
tuntuu kotoisan lämpimältä heti levyn ensi tahdeista
lähtien. Avausraita Enne on juuri sitä mitä lupaakin:
trumpetistin selkeään ja rauhalliseen tyyliin kuulijansa
tutustuttava esittelypala. Varsinaisesti homma lähtee
käyntiin kappaleella Northern Tribe. Vastustamattomasti
teemaa kuljettava rytmiikka nojaa erityisesti rumpali
Teemu Erosen ja perkussionisti Mongo Aaltosen vahvaan
osaamiseen. Mattsson ohjaa kvintettiään varmasti Mikael
Jakobssonin saadessa myös kiitettävästi solistista
vastuuta. Kaiken kaikkiaan heti levyn alkuun sijoitettu
kipale antaa heti vahvan näytön yhtyeen keskinäisestä
harmoniasta.

Debyytillään Mattsson osoittaa huomattavaa kypsyyttä
paitsi konstailemattoman tyylinsä upeasti hallitsevana
instrumentalistina, myös teräväkynäisenä säveltäjänä.
Erityisesti mieleen jäävät vahvatunnelmaisesti
groovaavat kappaleet Restless ja Pulse. Kaivattua
tasapainoa tarjoavat seesteisemmät Standing Alone,
Sweet Life sekä Both Sides.

Erityismaininnan ansaitsee myös levyn harkittu
tuotantopuoli. Albumin soundia tulikin jo kehuttua, mutta
varsinkin "uuden alun" tarjoavan Waking Up -välisoiton
sijoittaminen taktisesti kuudenneksi raidaksi on kaikessa
yksinkertaisuudessaankin mestariluokan oivallus. Vaikkei
CD-levyä tarvitsekaan kääntää, on sen tahdittaminen
kahdeksi "puoleksi" usein toimiva ratkaisu. Niin tässäkin
tapauksessa. Lisäksi Mattsonin debyytin kompakti pituus
on omiaan lisäämään teoksen kuunneltavuutta. Tämäkin
on tuotannollinen yksityiskohta, jonka liian useat
nykymuusikot ja -tuottajat tuntuvat luomisen kiihkossaan
unohtaneen.

Aivan koko levyn matkaa Mattssonin ja kumppaneidensa
visio ei vielä kuitenkaan kanna. Endless Way sekä
päätösraita Lost Forever ovat kappaleina sinänsä hyvin
esitettyjä ja muutenkin muotovalioita, mutta muun
materiaalin lomaan ne eivät jostain syystä tunnu oikein
istuvan. Ehkäpä osviittaa probleemaan antavat hiha-
nuoteista löytyvät sävellystiedot. Kyseiset kappaleet
ovat nimittäin levyn ainoat, joiden sävellykseen
Mattssonia ei ole merkitty osalliseksi. Siinä missä tarinan
päähenkilönä seikkaileva trumpetisti osoittaa upeaa
draaman tajua rakennellessaan sävellyksellisiä konflikteja
ja niiden ratkaisuja, tarjoavat vieraskynäläisten biisit
jollakin tapaa liian helpon polun tallattavaksi alusta
loppuun. Säveltäjänä Mattsson haastaa kuulijansa
taitavammin.

No, turha sentään tarttua harvoihin epäkohtiin. Teemu
Mattsson nimittäin nostaa debyytillään itsensä kerta-
heitolla uuden suomalaisen jazzin keskiöön bändin-
johtajana ja säveltäjänä. Mainiota taustatukea tarjoaa
ilmeisen näkemyksellinen Free Agent Records. Jo levy-
yhtiön ensimmäinen julkaisu, Jukka Eskolan mainio
debyytti, herätti huomiota musiikillisten ansioidensa
lisäksi myös tyylikkäällä ulkoasullaan. Mattssonin albumi
jatkaa tyylitietoisten julkaisuiden sarjaa hienolla tavalla.
Jorma Vahvaselän minimalistinen kansitaide sopii musiikin
kanssa yhteen kuin nakutettu ja englanninkielinen
infoteksti on sekin lyhykäisyydessään informatiivinen ja
varmanoloisella kielitaidolla toteutettu. Sivuseikkoja toki,
mutta tärkeitä sellaisia.

Siispä: kotimaisen jazzin uusi kultakausi jatkuu. Vuorossa
on Teemu Mattssonin vahva avaus.

Henrik Lassi 11.6.2006

---------------------------------------------------------