Photography: Marika Mäkelä ; Cover design: Jouni Valkonen.

1.Spring song (Mendelssohn)
2.Turkish rondo (Mozart)
3.Symphony No 3 in F op90 (Brahms)
4.Minuet in F (Mozart)
5.Humoresque (Dvorak)
6.Lacrymosa (Mozart)
7.Waltz of the flowers (Tsaikovski)
8.Piano concerto Nr. 2 in C minor (Rahmaninov)

All arrangements by M. N. M. Petrescu.

Marian Petrescu (p), Mihai Petrescu (b), Raimo
Väyrynen (dr)

Recorded and mixed by Janne Kettunen
Assistant mixed by Nellu Petrescu, Mihai Petrescu
Executive producer: Nellu Petrescu

-----

Suomijazzin arvio:

Levyn nimi antaa odottaa puhdasta Mozart-tribuuttia. Näin ei
kuitenkaan ole, vaan Amadeuksen lisäksi sävellyksiä on poimittu
Mendelssohnin, Brahmsin, Dvorakin, Tsaikovskin ja Rahmaninovin
töistä.

Petresculla on loistava oikea käsi, mutta hetkittäin ongelmaa
vasemman käden kanssa, ei toki tekniikan, vaan sovitusten
tasolla. Esimerkiksi Mozartin Turkkilainen rondo toimii pianon
ylärekisterin osalta vastustamattomasti ja virtuoosisesti, mutta
vasemman käden työn osalta Mozartin ja jazzin kohtaaminen
sujuu onnettomasti. Sointukomppi on sovituksellisesti köyhä,
takkuava soitto ei tue svengiä vaan pätkii sitä.

Mozartin F-duuri menuetin kevyt leikittelevyys sopii hyvin
Petrescun pianistin-luonteelle. Menuetista on helppo irrota
ilottelevaan soittoon. Pianistille tunnusomainen irtonainen
kepeys johtaa kuitenkin levyn mittaan ajoittain turhankin
kevyeen vaikutelmaan. Sinänsä hyvin luontevasti jazzballadin
asuun taipuvassa Brahmsin kolmannen sinfonian teemassa
olisi hyvin voinut tavoitella syvempiäkin värinöitä, enkä jaksa
ollenkaan innostua Lacrimosan kevennyksestä. Mozartin
kohtalokkaan requiemin musiikistakin saa näköjään viihteellistä
liirumlaarumia jos niin haluaa.

Sergei Rahmaninov oli itsekin melkoinen pianisti, joten eipä
ihme, että Petrescu nokittelee Pianokonsertto nro 2:n
avauksessa oikein kunnolla. Dvorakin Humoreskin versiointi
vie aatokset vanhaan jatsiin, aikoihin jolloin ragtime oli
suosituimmillaan. Dvorak ja Scott Joplin kuulostavat hetken
aikaa lähisukulaisilta. Tsaikovskin Kukkien valssin olisi voinut
tämän version pohjalta suorastaan uskoa jazzsävellykseksi.

Kovasti pianistin varaan trion tehot jäävät. Ei haittaisi jos
Marian Petresculla olisi yhtyeessään taustalle suosiolla
jäävien säestäjien sijasta rohkeita ja pianistin haastavia
persoonallisuuksia.

Pentti Ronkanen 20.12.2006

--------------------------------------------------------------