Ilmari Pohjola (tb)
Osmo Ikonen (vc)
Lasse Sakara (g)
Lasse Lindgren (b)
Olavi Louhivuori (dr, perc)

Somethin' Else -klubi on vuoden 2006 uutuus Jyväskylän
maineikkaassa Jazz Barissa. Klubin meininkiä on mietitty
normaalia konsertti-iltaa pidemmälle: on ajateltu koko illan
kestoa ja kaarta. Bändiä edeltää DJ Matin soittama verevä
jazzmusiiikki ja VJ Vallun isolle kankaalle tuottamat visuaaliset
mausteet. Yhtyeen lopetettua DJ loiventaa ja soittaa illan
päätteeksi laadukasta menojazzia seurustelun taustaksi.

Oddarrangille SE varasi rohkeasti kaksi iltaa, joista ensimmäisen
eli perjantain ehdin kokemaan. Pientä ongelmaa syntyi siitä,
että näin viikonloppuiltana yleisö lähti liikkeelle todella myöhään.
Aloitus meni puoli kahteentoista ja vielä puolenyön aikaan uutta
porukkaa valui hiljalleen sisään kesken bändin setin.

Toinen ongelma oli sekin tyypillinen viikonlopun baarimeiningille:
ihan kaikki eivät ole liikkeellä musiikin takia, vaan joillekin
tärkeämpää on juotava ja hurlumhei. Muutamille humalassa
huutajille pääsylipun hinta ei ollut esteenä, ja siinä tuli tärveltyä
muiden kuuntelumahdollisuuksia. Ihan pahimmasta päästä
meininki ei kuitenkaan ollut, joten Oddarrangin musiikistakin sai
selkoa, kun jaksoi hakea sopivinta kuuntelupaikkaa.

Kauden ennakkotietojen perusteella Oddarrang on pieni poikkeus
Somethin' Elsen peruslinjasta. Siinä missä muut, enemmän
rytmijazziin suuntautuvat yhtyeet näyttäisivät sopivan hyvinkin
viikonloppuiltojen reippaaseen ilmeeseen, tämä Olavi Louhivuoren
johtama yhtye on kutkuttavaa modernia taidemusiikkia, hyvin
sävellettyä ja varsin pitkälle sovitettua, ja samalla myös
kuulijoita haastavaa ilmaisua.

Samalla se on kuitenkin värikylläistä ja monimuotoista musiikkia,
josta löytyy myös tarttumapintoja kyllin, ja jopa raskaasti
rynkyttäviä ja tehokkaita voimajaksoja.

Kokonaisuus tuntuu kuitenkin olevan tiukasti säveltäjä
Louhivuoren näpeissä. Tämä takaa sen, että musiikki on kaikessa
värikylläisyydessään yhtenäistä ja tyylillinen monimuotoisuus ei
karkaa käsistä. Houkutteleva on kuitenkin sekin ajatus, että
Oddarrangin soittajille annettaisiin joskus vapaat kädet, ja
heittäydyttäisiin välillä villeihin jameihin. Tämän yhtyeen
"vapaita harjoituksia" olisi kyllä äärimmäisen mielenkiintoista
päästä seuraamaan.

Toinenkin vänkä aatos Oddarrangin pohjalta kehkeytyy, mutta
vastavuoroisesti nyt sen tiukan sävellyksellisen otteen pohjalta:
Louhivuoren koloristiset näyt ja toisaalta yhtyeen rehevät
voimajunnaukset antaisivat hienoja mahdollisuuksia tämän
musiikin laventamiselle ison orkesterin työstettäväksi. Siihenkin
vain pitäisi löytää yhtä omintakeinen soitinkokoonpano, eikä
sortua perinteisiin formaatteihin.

Tässä yhteydessä omaperäisen sointimaailman takaavat Osmo
Ikosen sello, Ilmari Pohjolan pasuuna ja "laulu", Lasse Sakaran
kitara, Lasse Lindgrenin nauhaton akustinen bassokitara ja
Olavi Louhivuoren lyömäsoittimet.

Soolojakin Oddarrangin keitokseen mahtuu, mutta oikeastaan
ne eivät ole millään tavalla olennaisia kokonaisuudessa: tärkeintä
on yhteispeli, tiivis orgaaninen kudos, musiikin draamallinen
eteneminen, jossa keinoina saattavat olla yhtä hyvin hitaat
minimalistishenkiset muodonmuutokset kuin värikkäät ja räväkät
äkkikäännöksetkin.

Siinä mielessä Oddarrang ei ole kovin tyypillisesti "jazz", vaan
ennemminkin jazzin pohjalta syntynyttä uutta taiderytmimusiikkia.
Nimikkeistä viis, sekä keikkoja että yhtyeen levyä voi suositella
kaikille avoimin korvin musiikkia lähestyville ihmisille.

Pentti Ronkanen 14.5.2006

-------------------------------------------------------------------