Sleeve design: Antti Eerikäinen.

1.Mental mitten (Paakki)
2.Kenguru (Paakki)
3.Mandir (Hassinen)
4.Sillä sipuli (Paakki)
5.Villi Väinö (Paakki)
6.Rönsy (Paakki)
7.Arelia (Anttila)
8.Vuonot (Anttila)
9.Adrienne (Anttila)
10.Herpertti (Paakki)
11.Nukkumatti (Paakki)

Riitta Paakki (p), Ape Anttila (b), Mikko
Hassinen (dr)

Produced by Jim Beard
Recorded 5/2006 by Miikka Huttunen at
Finnvox Studios
Mixed by Miikka Huttunen at Ohjaamo
Mastered by Svante Forsbäck at Chartmasters

-----

Suomijazzin arvio:

Riitta Paakin johtama pianotrion kolmannen levyn
on tuottanut fuusioympyröissä maailmanmainetta
amerikkalainen kosketinsoittaja Jim Beard.

Beard kiittää kansiteksteissä yhtyettä osumisesta
oikeaan kohtaan: omalla musiikillaan RPT on Beardin
mielestä löytänyt hienosti sopen rankasti hypetettyjen
uusien triokokoonpajojen ja nostalgian välistä. Edellisiä
Beard kuvailee näin: "new flashy banging trios playing
melodramatically on songs made famous by pop radio",
ja perinteisten jazzsävelmien soittamista taas näin:
"Playing standards … more often than not ends up
sounding like a tribute to some well-known (and
propably deceased) artist".

Beardista riippumatta trio jatkaa tyylikkäästi omalla
linjallaan. Suuriin muutoksiin ei ole tarvetta, vaan
finessien hiominen ja uusien hyvien biisien keskittynyt
muodonta riittää hyvin.

Kuten Beardkin toteaa RPT ei ole "flashy" eikä "banging".
Silloin kun yhtye innostuu svengaamaan, se pysyy
perinteisissä kuvioissa, vaikkakin herkullisesti (Sillä
Sipuli, Herpertti). Keskitempoinen Rönsy on kolmas
hieman reippaampi veto, ja päästää nimensä mukaisesti
myös komppimiehet sooloilemaan.

Kuitenkin nimenomaan hitaammissa tempoissa paljastuu
missä on trion voima. Se on peräisin Bill Evansista
juontavan pianoperinteen ydinmehuissa. Kuten
Evansinkin, Paakin pianismi on yhtä aikaa jazzia ja
taidemusiikkia. Yhteiset lähtökohdat löytyvät jostakin
impressionismin tienoilta. Sitä Paakin kirkas ja
näkemyksellinen soitto on, impressioiden luontia ja
luonnostelua. Tämä mielessä sopii kuunnella vaikka
Hassisen Mandir tai Paakin Villi Väinö.

Tällä levyllä kolme muusikkoa soittaa kuin yksi. Ape
Anttila ja Mikko Hassinen ovat täydellisesti samoilla
aaltopituuksilla Paakin kanssa. Yhdessä kolmikko luo
kevyesti kimmeltävää, ja silti syvästi sielukasta musiikkia.

Pentti Ronkanen 25.12.2006

--------------------------------------------------------