Cover painting: Kari-Juhani Tolonen ; photo: Timo
Kelaranta/Saftra ; lay-out: Jorma Auersalo.

1.The poet
2.Sunday's stuff
3.Aura
4.Sambatown (Rock ridge)
5.A day at the zoo
6.Grandma's rocking chair

All compositions by Olli Ahvenlahti.

Olli Ahvenlahti (p, org, synt), Markku Johansson (tp, fl-h),
Bertil Strandberg (tb), Pekka Pöyry (ss), Eero Koivistoinen
(ts), Pekka Pohjola (b), Esko Rosnell (dr, perc), Tommy
Körberg (perc), Georg Wadenius (perc)

Produced by George Wadenius
Recorded by Christer Berg, Marcus Music, Stockholm,
3/1976
24-bit remastering by Pauli Saastamoinen, Finnvox,
12/2000

-----

Suomijazzin arvio:

Nykypäivän monenmoisen rytmi- ja tanssilattiajazzin keskellä Olli
Ahvenlahden The Poet-levy kuulostaa hyvinkin ajankohtaiselta,
tuoreelta ja hetkittäin jopa modernilta. Ihan hyvä levyltä, joka
tehtiin sentään jo vuonna 1976.

Sen sijaan tämän levyn nykykuuntelulle ei ole eduksi se, että
Ahvenlahti äityi tekemään 20-vuotisjuhlien kunniaksi peräti
The Poet -kiertueen keväällä 2006. Tuon kiertueen parasta
energiaa ei tällä levyllä ole, vaan meno on huomattavasti
maltillisempaa ja välillä auttamatta turhan siistiä.

Se nykyvertailuista. 70-luvulla suomalaisen jazzin ja jazzrockin
kenttä oli kapea mutta taso samaan aikaan hyvinkin korkea,
kuten tältäkin levyltä hyvin käy ilmi. Kyllä The Poetin voi
vähintään pieneksi klassikoksi omalla alallaan laskea.

Petri Silaksen ansiokkaassa esipuheessa (joka harmi kyllä on
tämän vuoden 2001 remaster-julkaisun kylkiäisenä vain
englanniksi) halutaan kovasti erottaa tämän levyn jazzfunk
jazzrockista. Maallikolle nämä erot ovat yhdentekeviä ja
varmasti vähän epäselviäkin, mutta ehkä Poetia voisi
todellakin luonnehtia Tolosen ja muiden energisten jazz-
rockareiden sofistikoituneemmaksi isoksi veljeksi.

"Mellow" on jazzin äidinkielen ydinkäsite silloin kun Ahvenlahden
funk etenee pehmeimmillään. Leppoisassa sunnuntaimusiikissa
A day at the zoo -kappaleen alun tapaan piilee toki myös
tylsyyden vaara.

Soundeiltaan huippuluokkaa olevalta levyltä löytyy hyvien
biisien lisäksi kosolti ilonaiheita myös soittopuolelta:
Ahvenlahden sujuvan sulavasti liikkuvat monenmoiset
kosketinsoittimet, Johanssonin lennokas trumpetti ja Pöyryn
verevä sopraanosaksofoni noin esimerkiksi. Rosnellin ja
Pohjolan komppi sortuu hetkittäin kaavamaisuuteen eli liian
pitkiin juuttumisiin yhteen ja samaan bassoriffiin, mutta
eloisimmillaan parivaljakko vetää juuri semmoista 70-luvun
komppiherkkua jota välillä on kovasti ikävä.

Pohjolan tajuton bassonsoitto lieneekin suurin syy siihen
että Grandma's rocking chair löysi 90-luvun lopulla tiensä
muutamallekin brittiläiselle menojazzkokoelmalle.

Levyn kesto on 70-lukulaisittain normaali 39 minuuttia. Siinä
missä useimmat nykylevyt tuntuvat liian pitkiltä, Poet-musiikkia
olisi mielellään maistellut enemmänkin.

Pentti Ronkanen 12.3.2006

--------------------------------------------------------------