Olli Ahvenlahti (rhodes)
Eero Koivistoinen (ts, ss)
Peter Engberg (g)
Timo Hirvonen (b)
Jussi Lehtonen (dr)

Nimestä voisi hyvinkin olettaa, että Olli Ahvenlahti tulkitsisi The Poet
-yhtyeellään kokonaisuudessaan uusiksi tuon samannimisen vuoden
1976 levytyksen. Näin ei kuitenkaan ole.

Loppujen lopuksi The Poet -levyn biisit jäivät Jyväskylän konsertissa
vähemmistöön. Niistä kuultiin vain kaksi, nimikappale ja hittibiisi
Grandma's Rocking Chair. Yhtä monta viisua vedettiin vuoden 1975
levyltä Bandstand, yksi kappale oli peräisin vuoden 1986 Way you
walk -albumilta, ja loput olivat ilmeisesti niitä luvattuja uusia juuri
tälle kokoonpanolle tehtyjä sävellyksiä, ainakaan mitkään tietokannat
eivät biisejä vielä tunnistaneet.

Tyylillisesti tavara oli hyvinkin yhdenmukaista. Se olisi saattanut olla
kaikki 70-luvulta, mutta jännästi on ajan pyörä sikäli heilahtanut, että
musiikki ei kuulostanut ollenkaan vanhahtavalta. Fuusio on jälleen
voimissaan!

Jos uupuivat The Poet -sävellykset, myös yhtyeen soitinnus poikkeaa
radikaalisti tuosta 70-luvun levystä. Poissa on Markku Johanssonin
trumpetti ja Bertil Strandbergin pasuuna, ynnä ylimääräiset lyömäsoittajat.
Tilalle on astunut solistien ykköseksi uusi soitin, Peter Engbergin sähkökitara.

Sointi on siis sekä tiivistynyt että sähköistynyt. Ennen kaikkea musiikki on
saanut melkoisen energialatauksen lisää, sillä Pekka Pohjolan ja Esko
Rosnellin saappaisiin astuneet Timo Hirvonen ja Jussi Lehtonen nostavat
kierrokset aivan uusiin lukemiin.

Sointia yhdenmukaistaa tyylikkäästi myös Ahvenlahden oma pitäytyminen
pelkästään Fender Rhodes-sähköpianossa.

Ahvenlahti itse on määritellyt tämän musiikin jazzfunkiksi, ja jos sillä
tarkoitellaan tuollaista georgebensonmaista löysänpulskeata groovea, niin
hitaammissa kappaleissa oltiin hyvinkin siellä suunnalla. Silti vain hetkittäin
ja täysin ohimennen illan aikana häilähtivät viihdejazzin karikot, ja
muusikoiden solistinen intoilu pelasti helposti niiden ohi.

Silloin kun mentiin täysillä, komppikaksikko Hirvonen & Lehtonen oli
tiukkuudessaan ja latautuneisuudessaan täysin pitelemätön. Tulisen
kompin edessä solistitkaan eivät pyytäneet armoa, ja Eero Koivistoinen
tenorillaan ja sopraanollaan sekä etenkin kitaristi Peter Engberg olivat
pakotettuja lataamaan kaiken peliin.

Olli Ahvenlahden pianosoolot olivat sitten niitä rauhoittumisen paikkoja
illan aikana, ihan paikallaan nekin vaihtelua tuomassa.

Peter Engberg tunkee tämän projektin myötä kovien suomalaisten
kitaristien eturintamaan, ei mahda mitään. Esimerkiksi iloisen surf-
poljentoisessa Little girls -biisissä Engberg aloitti näyttönsä vain Jussi
Lehtosen säestyksellä, kehitteli maratonsoolonsa mainiosti, ja kun muu
bändi viimein tuli mukaan, kokonaisuus jalostui fuusiokitaran säkenöiväksi
juhlaksi.

Vielä askeleen pidemmälle kitaristi astui illan huipentaneessa hikisen
funkin messussa. Isoäidin keinutuoli sai kyytiä, kun Engberg löysi
sooloonsa aina vain uusia vaihteita. Useamman kerran kävi niin, että
kun luuli lopullisen huipentuman viimein koittaneen, kitaristi löysi jostakin
vielä yhden energiatason. Aivan mahtavaa soittoa.

Täytyy vain toivoa, että näitä The Poet -keikkoja saadaan myös
tallennettua. Pelkästään Grandma's Rockin Chair kilpailee tiukasti vuoden
rajuimmasta livevedosta, joten se nyt vähintään olisi pakko saada talteen
malliksi jälkipolville.

Pentti Ronkanen 8.4.2006.

-------------------------------------------------------------------------