Art work: "South" by Marika Mäkelä, Photographed by Juha Lökström ;
Design: Juha Lökström & Santtu Parikka.

1.The sky is ruby
2.Questions
3.In the green light
4.The bloody fields
5.Lost love
6.Fiery flight

All compositions by Raoul Björkenheim.

Juhani Aaltonen (ts, a-fl), Raoul Björkenheim (g, gongs, bass drums),
Iro Haarla (p, harp), UMO Jazz Orchestra, cond. Mikko Hassinen,
Jan Kohlin (tp), Timo Paasonen (tp), Mikko Pettinen (tp), Tero Saarti
(tp), Pentti Lahti (as, ss, sopranino sax, fl, b-fl, piccolo flute), Mikko
Mäkinen (as, cl, b-cl), Teemu Salminen (ts, fl, cl), Olli Ojajärvi (ts, fl),
Pertti Päivinen (ss, bs, b-sax, b-cl), Pekka Laukkanen (tb), Mikko
Mustonen (tb), Jari Hongisto (tb), Mikael Långbacka (b-tb), Ville
Huolman (b), Markus Ketola (dr).

Recorded 4/2006 by Markku Veijonsuo at SoundTeam Godzinsky
Studio, Kirkkonummi
Mixed by Markku Veijonsuo at Varistoteles Studio, Vantaa
Masterd by Henrik Otto Donner and Esa Santonen at DER,
Tammisaari
Produced by Raoul Björkenheim and Petri Haussila

-----

Suomijazzin arvio:

UMOn hieno Sauna palaa! -produktio saa nyt jatkoa, ja suunta on
modernismista vielä vapaampaan suuntaan. Mitoiltaan massiivisessa
Questions-teoksessa jopa kapellimestari Mikko Hassisella on lupa
improvisoida ja pistää soittajisto kovan paikan eteen. Kirjoitettu
osuus loppuu vajaan viiden minuutin kohdalla, mutta teos kestää
herpaantumattomana lähes 20 minuuttia.

UMO siis todellakin soittaa levyllä jopa free jazzia! On kuin orkesteri
olisi päättänyt todistaa venymiskykynsä ja rajattomuutensa, sillä
tuoreessa muistissa on Count Basie -produktio, jonka regressiivisyys
on näistä sfääreistä valovuosien päässä.

Paitsi UMOlle, tämä levy on tärkeä myös Raoul Björkenheimille.
Pienimuotoisissa yhteyksissä Björkenheim ei ole enää viime vuosina
löytänyt sitä kokonaisvaltaisesti uskottavaa ilmaisua joka oli niin
vahvasti määrittämässä Krakataun parhaita aikoja. Tuorein pikkuyhtye
Scorch Trio on raisu ja "ihan mielenkiintoinen", mutta musiikki tahtoo
sortua itsetarkoitukselliseksi hakemiseksi ja disinformatiiviseksi
räpeltämiseksi.

Nyt Björkenheim armahtaa änkyräfreeltä. Teoksissa on löydettävissä
selkeitä melodioita ja jopa tarttuvia grooveriffityksiä (In the green light).
Käsillä on siis selkeästi tämän vuosituhannen populaareinta Björkenheimia.

Samalla kun Raoul Björkenheim on palannut lähemmäs maan pintaa, hän
on tullut tehneeksi ehkä uransa parhaan levyn. Björkenheim käyttää
bigband-koneistoa tavattoman rikkaasti, ja kuten kansiteksteistä paljastuu,
myös vapautta ja vastuuta antaen. Näin Björkenheim In the green light
-kappaleesta: "I used only a few motives and let the players loose, as I
often feel that big band writing is a bit too burdensome". Ja päätös-
kappaleesta: "Fiery flight was largely created in the studio. When
recording, I feel that one piece has to emerge out of the session itself,
thus, retaining the full force of the new."

Ehkä juuri tuo ison vastuun antaminen soittajille on luonut tähän sessioon
ainutlaatuista henkeä. UMOsta irtoaa hurjia tehoja, hetkittäin orkesteri on
suorastaan pelottava. Vahvan orkesterikudoksen ohella solistivalinnat ovat
osuneet nappiin. Iro Haarla ja Raoul Björkenheim täydentävät toisiaan
tietyssä vastakohtaisuudessaan, ja keskiössä säteilee eläkepäivillään
uuden taiteellisen kevään löytänyt Juhani Aaltonen.

Tälle levylle Björkenheim on löytänyt tasapainon oman mielellään
pidäkkeettömäksi ryöstäytyvän muusikonluonteensa ja taiteellisen
työskentelyn vaatiman kurinalaisuuden välillä. Erityisen hienoa on
Björkenheimin maailmojasyleilevän synteesin onnistuminen. Vapaan
jazzin viitekehys hallitsee, mutta samalla on kuultavissa ihastuttavia
kaikuja vanhemmista vaikutteista, sellaisista säveltäjistä kuin Claude
Debussy, Duke Ellington ja John Coltrane.

Näin jännittävää ison orkesterin musiikkia jazzgenressä en ole kuullut
aikoihin. Suomalainen big band -musiikki on tämän levyn myötä totisesti
astunut uudelle vuosituhannelle!

Pentti Ronkanen 23.1.2007

-------------------------------------------------------------------------