Cover photo: Tiina Airanne ; layout Arja Heinilä.

1.Kuluu ikä laulamattaki = The time passes even without
singing (Mäkelä)
2.Sinä levität kartan = You spread the map (Mäkelä)
3.En tullut tähän jäädäkseni = I didn't come here to stay
(Mikko Hassinen)
4.Veljet = Brothers (Viinikainen)
5.Foolish stuff (Mäkelä)
6.On neidolla punapaula = The young girl has a red scarf
(trad.)
7.Kun laskee kädestään kynän ja paperin = When you put
down the pen and the paper (Mäkelä)
8.Pingottunut minuus = My strained self (Mäkelä)
9.Valoisa = Bright (Mäkelä)
10.Hällnäs (Olli Kari)
11.Runo = Poem (Mäkelä)
12.Somewhere (Leonard Bernstein)

Mirja Mäkelä (voc), Teemu Viinikainen (g), Lasse Lindgren
(b)

+ 2, 10, 12: Olli Kari (acc)
+ 1, 6, 9: Jussi Lehtonen (perc)
+ 6: Manuel Dunkel (ss)

Produced by Mirja Mäkelä, Otto Donner
Recorded 1/2008 at Seawolf Studios by Miikka Huttunen
Mixed at Neomusic Studio by Miikka Huttunen
Mastered by Svante Forsbäck, Chartmakers

-----

Suomijazzin arvio:

Suomen eturivin jazzlaulajiin kuuluva Mirja Mäkelä on julkaissut
omia äänitteitä harvakseltaan. Debyyttilevy "Secret Playground"
ilmestyi jo vuonna 2000 ja ruotsalaisen nykyjazztrion Berger-
Knutsson-Spering kanssa äänitetty hieno "Arco íris" vuonna 2003.
Uusin kolmas levy "Runoisa"  julkaistiin kesän korvalla. Uutuudella
pääosassa on Mäkelän oma tio, jossa laulajan lisäksi soittavat
kitaristi Teemu Viinikainen ja Lasse Lindgren akustisella basso-
kitaralla. Muutamilla raidoilla kolmikko saa tukea Jussi Lehtosen
lyömäsoittimista, Olli Karin hanurista ja yhdellä raidalla Manuel
Dunkelin saksofonista.

"Runoisa" on äänimaailmaltaan miellyttävän ilmava, akustinen
kokonaisuus, joka tulee koruttomasti ja vähäeleisesti hyvin
lähelle kuulijaa; kuulostaa ikään kuin muusikot soittaisivat
pienen jazzklubin lavalla tai jopa kuulijan olohuoneessa.
Mäkelän kuulas laulu puhuttelee suoraan, eikä hän tarvitse
lauluunsa mitään ylimääräisiä koristeita. Laulu elää luontevan
vaivattomasti musiikin rytmin varassa, mikä luo musiikkiin
jazzin henkeä, vaikka levyn laulut sinänsä ovat aika kaukana
perusjazzin maailmasta.

"Runoisa" lähestyykin ilmaisussaan intiimiä laulelmaa, mitä
taitavasti rakennettu ohjelmisto vain korostaa. Mäkelä on
valinnut levylle enimmäkseen omia sävellyksiään, joita hän
tehnyt kotimaisten runoilijoiden (mm. Sanna Karlström ja Kirsi
Kunnas) teksteihin. Mukana on myös pari kansansävelmää,
muiden kotimaisten muusikoiden sävellyksiä sekä lopuksi versio
vielä Leonard Bernsteinin laulusta "Somewhere".

Ensikuulemalta hieman tasapaksulta vaikuttanut kokonaisuus
saa useamman kuuntelukerran jälkeen eloa, kun levyn rikkaat
sävyt ja hienot yksityiskohdat alkavat paljastua. Esimerkiksi
Teemu Viinikaisen akustinen kitara soi koko ajan huikean
moniulotteisesti. Viinikaisen Anni Sinnemäen tekstiin säveltämä
rennosti keinahteleva "Veljet" kuuluu levyn parhaimmistoon ja
Mäkelän säveltämä "Kun laskee kädestään kynän ja paperin"
svengaa hieman vanhan jazzin tyyliin. Mieleen jäävät myös
hanurin värittämä sanaton laulu "Hällnäs" sekä tuttu kansan-
sävelmä "On neidolla punapaula", johon Manuel Dunkelin luo
kirpeän sopraanosaksofonisoolon.

29.8.2008 Jukka Piiroinen

---------------------------------------------------------------------