Johanna Iivanainen (voc, vihellys)
Eeppi Ursin (voc, p, kellopeli)
Merzi Rajala (voc)
Riikka Lampinen (vc)
Kalle Kalima (g)
Mikko Helevä (org, keyb)
Marko Timonen (dr, perc)

Kalle Kaliman luotsaama mainio laulelmabändi SOI konsertoi
ytimekkäällä levynjulkaisukiertueellaan myös Jyväskylässä.
Jazz Barin keikka olikin nyt rakennettu SOIn uuden,
järjestyksessä toisen levyn varaan.

Encore-kappaleena sentään saatiin yksi maistiainen SOIn
erinomaiselta ykköslevyltä. Debyyttilevyn kevyessä Aikaa
on -helmessä laulajakolmikon yhteistyö oli ehkä
lennokkaimmillaan, sanattoman laulun monipolvinen kudos
sykki ja kieppui hurmaavasti.

Sanaton laulu tai suorastaan jazzskattailu ei muuten ollut
SOIn tyyliä. Päinvastoin Essi Kaliman teksteissä on paljon
sanoja ja asiaa, jopa siihen määrään asti, että ote on ihan
positiivisella tavalla "kirjallinen". Teksteistä löytyy runsaasti
kosketuspintaa arkielämän tilanteisiin, mutta myös liki
surrealistisia irtautumisia.

Taitavasta laulajakolmikosta sopraanot Johanna Iivanainen
ja Eeppi Ursin ovat äänellisesti melko lähellä toisiaan, altto
Merzi Rajalan tehtävänä on hoitaa pohjatyöt. Iivanaisen
eteerinen ääni pääsi oikeuksiinsa kauniissa balladeissa.
Laulutrion äänet soivat hienosti yhteen, mutta herkän
hentoinen fiilistely vei illan kokonaisuutta ajatellen ehkä
hieman liikaa tilaa.

Konsertin päättäneessä Iltarukous-kappaleessa kävi
nimittäin ilmi, että laulajista löytyy myös sitä kaivattua
voimaa. SOI on päivän parasta jazzhenkistä laulelmaa,
mutta se olisi vielä parempi jos laulamiseen tulisi pieni
ripaus lisää rentoutta, revittelyä ja voimaa. Iduillaan
olevan huumorinkin saisi vapauttaa vankempiin
manifesteihin joko sanoituksissa tai musiikissa/laulussa.
Kyse on kuitenkin lopulta hyvin pienistä nyansseista.

Ensimmäisen setin päätti Koiperhonen, joka levyllä on lyhyt
naivistinen värssy. Lavalla sen aikana oli "pakko" järjestää
jamit, koska sellisti Riikka Lampiselle oltiin järjestämässä
yllätystä - laulajakolmikko jätti muusikot improvisoimaan ja
kävi hakemassa baarista kuohujuomaa koko bändille
Lampisen syntymäpäivän kunniaksi. Sopi Lampista juhlia
muutenkin, sillä hänen sellonsa nousi ensemblen soundin
kannalta hyvin keskeiseksi soittimeksi.

Sellisti loi hienoja sointiyhdistelmiä sekä Kaliman kitaran
että Helevän urkujen kanssa, ja kun siinä päällä väreili
kolmen laulajan ristikudos, väreissä tosiaankin löytyi.

Kalle Kalima on loistava instrumentalisti, mutta SOI-
yhtyeessä kitara ei ole pääosassa. Muutama lyhyt väläys
Kaliman taidoista ja persoonallisesta tyylistä toki kuultiin.
Minua miellytti tällä kertaa etenkin Kaliman krouvi ote
akustiseen kitaraan.

Kitarismia tärkeämpää Kalimalle on nyt kokonaisuus:
sovituksissaan Kalima käyttää orkesteria ja laulajia
erittäin vaihtelevasti ja luovasti, jokaisella muusikolla on
oma tärkeä roolinsa, ja yhdessä aikaansaatu musiikillinen
kudos on orgaanista ja eläväistä.

Kultarallin Eeppi Ursin esitteli maailman kauneimmaksi lauluksi.
Ja kyllä Johanna Iivanainen sen lauloi maailmankauneimmin,
ja myös kolmikon stemmat tihkuivat hunajaa. Elämänsuolaajat
jatkoi samaa hempeätä linjaa. Balladien ohella bändi kuitenkin
lähtee mielellään myös groovaamaan, ja tällä pehmo-
soitinnuksella se kuulostaa todella hyvältä.

Kalle Kalima on onnistunut löytämään SOI-ensemblelle oman
tien laulelman, improvisaatio- ja rytmimusiikkien välistä.
Nykymaailmassa kaikki laulelmamusiikki taitaa valitettavasti
olla marginaalimusiikkia.

Marginaaliin jäämisen varmistaa se, että mitään helposti
sulavaa kokonaisuutta ei Kalima ole pyrkinyt rakentamaan,
vaikka osa melodioista olisi kuinka suloista ja hittipotentiaalia
omaavaa. Tavaraa, koukkua, tapahtumista ja kestoa vain on
monipolvisissa kappaleissa niin paljon, että soittolistoille ei ole
asiaa.

SOIssa on siis sisältöä ja taiteellista särmää. Kalle Kaliman
tekemisiä jazzkitaristina kannattaa seurata tarkasti, mutta
yhtä lailla omaperäistä annettavaa näyttää olevan myös
laulumusiikin säveltäjänä.

Teksti ja kuvat Pentti Ronkanen 10.3.2006.

------------------------------------------------------------------