Solar Jazzissa monipuolinen perjantai

Five Corners Quintet. Maarit Kytöharjun kuva tosin UMO Jazz Festin
keikalta syyskuun alusta.

Turussa ensimmäistä kertaa järjestettyjen Solar Jazz -festivaalien ohjelma
hiveli uuden rytmimusiikin diggarin silmää. Tarjolla oli Five Corners Quintetin
takuuvarmaa menojazzia, Poets Of Rhythmin syvällistä funkia, upeaäänisen
Bajkan Suomen debyytti, Big Daddy Moochinin ilottelua, Evan Parkerin
improvisaatiota, sekä paljon, paljon muutakin. Suomijazz-toimitus piipahti
Dynamo -klubin perjantai-illassa.

Dynamon live-illan avasi toisessa kerroksessa improvisoinut tamperelainen
Black Motor. Trio sopi pieneen huoneeseen loistavasti ja tunnelma oli leppeän
trippaileva. Sen verran myöhässä saavuin paikalle, että syvällisempään
analyysiin riittävää annosta Black Motoria en ehtinyt nauttia. No, vahva
avaus festivaalireissulle joka tapauksessa.

Aikataulu oli tiukka ja alakerrassa siirryttiinkin heti aivan toisenlaisiin
tunnelmiin. Dynamon pienelle ja intiimille päälavalle asteli Five Corners
Quintet. Yhtyeen keikkarutiini on nykyisellään todella huimaa tasoa. Tämä
näkyi erityisesti levyllä varsin kurinalaisen soinnin muuntumisessa keikka-
kontekstissa huimaksi grooven ja hetkessä tapahtuvan kekseliäisyyden
yhdistelmäksi. Flow-festivaalin On the Spot -keikalta oli ohjelmistoon
jäänyt muutama makupala ja ne tutummat FCQ-klassikotkin taipuivat
kvintetin käsittelyssä aivan uudenlaisiin muotoihin.

Tenoristi Timo Lassya kehaistiin jo UMO Jazzfest -artikkelin yhteydessä
ja mielipiteeseen on varsin helppo yhtyä. Miehen osuus Five Cornersin
lavakarismassa vaikuttaa kasvavan kaiken aikaa. Erityisesti kappaleiden
Lighthouse ja Straight Up huikeat soolot saivat turkulaisyleisön hurmioon.
Jos nykyisiä jazz-yhtyeitä lähtisi arvottamaan yleisön kanssa tapahtuvan
kanssakäynnin perusteella, ei Viiskulman kvinetille luultavasti löytyisi
vastusta ainakaan maamme rajojen sisäpuolelta - tai ylipäätänsä.

Liekö Solar Jazz -yleisökin vakuuttunut Five Cornersin menosta "liikaa",
sillä vaikutti aivan siltä, että illan loput esiintyjät saivat jotenkin
epäkiitollisen jäähdyttelijän roolin. Lyhyesti vilkaistu Dirty Harry Sextet
piti vielä ylähuoneen yleisön otteessaan funk-väännöllään, mutta alhaalla
oli Poets Of Rhythmin underground-maineen huomioon ottaen kovin väljää.

Itse keikka oli ainoastaan osittain sitä mitä odottaa saattoi. Saksalais-
kombon diggaripiireille laajemmin esitelleen Discrn/Define -albumin
kappaleita toki kuultiin, mutta yllättävän pitkiksi venähtivät myös
ajoittaiset improvisaatiopätkät. Mikäs siinä, esitys oli upean monipuolinen,
joskaan kaikki ekskursiot rytmin ulkopuolelle eivät tuntuneet yleisölle
aivan täysin avautuvan. Vokalistivieras Bajka lisäsi esiintymisen
odotusarvoa etukäteen ja laulajan upean persoonallinen ääni kantoikin
keikan upeasti loppuun.

Kokonaisuudessaan Solar Jazz vaikutti ainakin perjantain osalta
tapahtumalta, jonka kaltaisia soisi maassamme olevan runsaasti
enemmänkin. Hieman harmittamaan tosin jäi yleisön valuminen omille
teilleen jo ennen illan pääesintyjää sekä sen aikana. Olisivatko alakerran
bändit sittenkin toimineet paremmin toisin päin? No, moisella voi
ainoastaan jossitella. Toivoa sopii Solar Jazzin vakiinnuttavan paikkansa
Suomen musiikkikartalla.

Matti Nives 11.10.2006

--------------------------------------------------------------------------