Tekniikan ihmelapsi Jarmo Saari:
sähkökitara ja sampleri samalla viivalla SOLUn musiikissa

Jarmo Saari SOLU Jyväskylän Jazz Barissa 6.10.2004

Plink!Vroom! Dängdäng ja viuviu. Aaargghhh! Hyvät naiset ja herrat:
Jarmo Saari SOLU!

Sähkökitarasta syntyneitä ääniä koko hertsijakauman mitalla, syvistä
bassoista vain koiran kuultaviin korkeuksiin asti. Kaikki nämä
kerrostettuna ja yhdistelemällä niin, että kappaleisiin syntyi komppeja,
rytmistä taustaa ja rujoa svengiä, jonka päälle taas rakennettiin lisää
ja lisää kerroksia ja tapahtumia. Harvemmin kuultiin mitään puhdasta
kitaran ääntä, vaan mieluumminkin rankasti prosessoitua, palasteltua,
leikkailtua ja liimailtua, yliajettua, monistettua ja kerrostettua, rikottua
ja raastettua, korjattua ja kaunisteltua. Kaikkea mitä Jarmo Saari on
suinkin keksinyt kokeilla ja sitten hyväksi tai sopivan oudoksi havainnut.

SOLU on useamman vuoden aika kehittynyt projekti, joka on nyt
kasvanut täyteen mittaansa, levyyn asti. Jyväskylän keikkakin oli osa
levynjulkaisukiertuetta.

SOLUssa sähkökitara ja Akain sampleri ovat samalla viivalla, yhtä
tärkeitä. Samplerin lisäksi lavalla on räkillinen vilkkuvaa elektroniikkaa,
josta en sen tarkemmin ymmärrä, ledejä ja namiskoita löytyi, ja
Saarella riitti kiirettä nappuloiden painelussa ja väännössä.

Joukossa oli mukana kitaran suoraan soundiin ja perinteiseen soittamiseen
uskovia kappaleita, mutta useimmiten kitara ja sen äänet olivat vain
lähtökohta. Saari sämpläsi livenä looppeja omasta soitostaan, muokkaili
ja pyöritteli niitä päällekkäin tai limittäin ja lomittain, ja kaivoi toki myös
samplerin SOLU-varastosta aiemmin työstettyjä soundeja mukaan musiikin
kudokseen.

Aluksi tuntui, että Saari joutuu tekemään niin paljon töitä äänen-
muokkaimiensa kanssa, että itse soittaminen jää sivuosaan. SOLUn
kuuntelija joutuu kuitenkin väkisinkin pohtimaan suhdettaan soittimiin ja
tekniikkaan. Jonkun mielestä Saari saattaa jäädä härvelogian vangiksi,
joka vain kokeilee mitä kaikkea näillä vempaimilla voikaan tehdä.
Minun mielestäni Saari on noussut tekniikan valtiaaksi, ja livesamplaus
ja liveprosessointi toimivat musiikin ehdoilla. Saari ihan oikeasti soittaa
kitaran lisäksi myös tuota sähköhärveleistä muodostamaansa
kokonaisuutta, jammaa sillä, ehkä jopa hivenen improvisoi.…

Levyllinen tätä seikkailua jää kaikesta vaihtelevuudestaan huolimatta
raskaanoloiseksi möhkäleeksi. Keikalla Saari keventää ansiokkaasti
tunnelmaa, esimerkiksi satuilemalla Pikku toukka paksulaisesta tai
esittämällä rakkauslaulun paljaasti omalla äänellään, mitään kaunolaulua
yrittämättäkään. Viinilasit, theremin ja lelusoittimet tuovat omat ulko- ja
sisämusiikilliset lisänsä settiin. Ulkomusiikillisista asioista ja ansioista vielä
sen verran, että Saari on "family man", arvot ovat sympaattisella tavalla
kohdallaan. Konsertin kuluessa muistetaan ukkia, äitiä ja lasta. Saaren
oman lapsukaisen kuulutukseen keikka myös päättyy:
Jarlmo Saadri SOVU. Kiitos!

Suomijazz / Pentti Ronkanen 7.10.2004

.....

Jukka Piiroisen kuvia Tornion keikalta (lisätty 29.10.2004)

-----------------------------------------------------------------------