Suomijazz - Jyväskylä Summer Jazz 2007

Norjalaiset naislaulajat ja Jyväskylän omat muusikot päärooleissa
Summer Jazzeilla

Summer Jazz profiloitui alkuaikoinaan latinalaista musiikkia suosivaksi
jazzfestivaaliksi. Joitakin vuosia sitten lattarit jäivät sivummalle, ja
muu maailmanmusiikki nousi merkittävään rooliin. World jazz oli iso osa
festivaalia myös tänä vuonna, mutta samalla tapahtuma nosti selkeästi
esille erilaista tanssittavaa musiikkia. Ja kuinka ollakaan, juuri se
latinalainen tuntui vetävän eniten ihmisiä A-salin lattialle asti.

Jazzilla oli tänä vuonna vaikeampaa. Esimerkiksi Samuli Mikkonen-
Markku Ounaskari Duon, TtTRIon ja Sinikka Langelandin hienot konsertit
kiinnostivat harmittavan pientä yleisöä, siinä missä Bajo Ceron flamenco
veti kohtuullisesti, El Yoyon latinalaisgroove hyvin ja Emma Salokoski
Lutakon keikalleen jo tuvan täydeltä väkeä.

Jyväskylää on pidetty jazzkaupunkina, ja sitähän se on. Ympärivuotisen
hurjan tarjonnan valossa on outoa, että nyt kesällä laatujazzille ei
riittänytkään kuulijoita. Missä oli esimerkiksi Jyväskylän Kesän konsertit
kansoittava kulttuuriväki? Saapa nähdä vaikuttaako yleisön äänestäminen
jaloillaan jatkossa tapahtuman sisältöön.

SUN
Jazz Bar 7.6.

Lieneekö SUN Louhivuoren lahjakkaiden veljesten ensimmäinen yhteinen
jazzyhtye? Enpä tältä istumalta muista nähneeni rumpu-Olavia ja
trumpetti-Kalevia samaan aikaan lavalla virallisissa merkeissä. Yhteistä
pohjaa kuitenkin on sen verran vankasti että SUN toimii kuin ajatus.
Ja kun trion täydentävä basisti Antti Lötjönen soittaa tässäkin
yhteydessä erittäin intoutuneesti, mielikuvituksellisesti ja kulkevasti,
on yhtye nousemassa väkevästi modernin suomijazzin eturiviin.

Siinä missä Olavi Louhivuori on monien yhtyeidensä ansiosta kaikkien
musiikkia seuraavien tiedossa, SUN tulee nostamaan myös Kalevi
Louhivuoren koko jazzkansan tuntemaksi muusikoksi. Juuri trumpetin
komea liito kantaa SUNin kokonaissoundista suurimman vastuun.
Soittimen maltillinen sähköinen efektointi pysyy musiikin palveluksessa,
eikä erinomainen ja monenlaiseen väritykseen kykenevä tekniikkakaan
vie liikaa huomiota pääasialta, trion kollektiivisesti luomilta tunnelmilta.
Kalevin Louhivuoren linjakkaissa improvisaatioissa on sisältöä, säihkettä
ja syvyyttä.

Monsieur G
Kaupunginkirkko 8.6.

Pieni oli kaunista pianisti Joona Toivasen, hanuristi Lisa Erikssonin ja
basisti Tobias Sondénin muodostaman trion Suomen ensiesityksessä.
Lyhyet ja ytimekkäät kappaleet, askeettiset sovitukset, kehittelyn
puuttuminen, ylipäätään improvisaation niukkuus määrittivät maisemia.

Etenkin Nilsson tuntui pysyvän sävelletyssä ja sovitetussa kiinni, ja
harmonikka jäi siten lopulta pianon vähänlännäksi apusoittimeksi.
Sondén harrasti vähän enemmän improvisatorisia irtiottoja, mutta
kovin jäyhä oli hänenkin otteensa.

Parhaimmillaan trio oli kauniissa minimalismissa, joka sijoittui jonnekin
klassisen, jazzin ja kansanmusiikin väliselle harmaalle alueelle. Mukavia
olivat myös muutamat leikilliset, vähähumoristiset luonnostelmat
(hupaisimmasta päästä lyhyiden äänten tutkielma Staccato).
Harmonikan ja pianon yhdistelmästä irtosi miellyttävää, kevyttä ja
kuulasta sointia.

Minimalismista irroten konsertin komeimmaksi hetkeksi kohosi lopetus:
Joona Toivasen alunperin jousikvartetille, pianolle ja bassolle
säveltämä Kiertolaisia. Siinä kuultiin kunnon paisutusta Piazzolla-
sävytyksin, ja uskallusta muuten niin kovin varovaisilta ruotsalaisilta.

Encore-kappale puolestaan oli herkkuhetki Toivasen pianismin ystäville.
Romantiikan kohtalokas leiskunta ja lyyrisemmät äänenpainot kohtasivat
onnistuneesti. Konsertin finaali oli siis hyvä, mutta vaisua kokonaisuutta
ei loppunousu täysin kyennyt pelastamaan.

Mikkonen-Ounaskari -duo
A-Sali 9.6.

Vain muutaman askeleen päähän Jyväskylän kävelykadun hurlumheistä
oli A-salille järjestetty musiikillinen keidas, jossa olisi ollut mahdollisuus
todelliseen retriittiin.

Pianon ja rumpujen duo on sangen erikoislaatuinen kokoonpano.
Bassottomuus antaa tilaa ja vapauksia soittajille. Toisaalta lyömäsoittaja
tuo dynamiikkaa soolopianoon verrattuna. Mikkonen ja Ounaskari ovat
tehneet harkitun siirron, sillä heidän yhteistyönsä toimii hyvin juuri näin.

Lähinnä improvisoitua musiikkia sisältänyt konsertti rakentui vaihtelevaksi
ja kiinnostavaksi musiikilliseksi matkaksi. Jokaisella improvisaatiolla oli
erottuva karaktääri. Mukana oli tiukempia menovaiheita, selkeitä jazzillisia
jaksoja, mutta myös paljon herkkiä ja herkullisia suvantoja, joille olisi
vähintään alanimikkeeksi kelvannut epiteetti "meditaatio".

Manfred Eicher kuulemma aprikoi duon levyttämistä, ja kyllä vaan
ECM-pomon kannattaisi tähän tarttua!

TtTRIo
Jazz Bar 9.6.

Vallan mainio nuorten muusikoiden jazztrio oli tarjolla Jazz Barin iltapäivä-
konsertissa. Rennosti ja reippaasti muusikot syöksähtelivät kappaleesta
toiseen. Tyylivaihdokset olivat hurjia: aloitusballadia seurasi menevä
kulkujazz, sitten kuultiin "atonaalista musiikkia jazztriolle" ja heti
seuraavaksi maagista minimalismia.

Siis ryskyen laidasta laitaan, vauhtia riitti ja vimmaakin. Kekseliästä,
energistä ja innostavaa musisointia, hyviä, yllätyksellisiä biisejä. Turusen
nimi kannattaa nyt panna mieleen, eihän näin hulvatonta huumoria tai
herkkätatsista rhodes-balladiveistelyä pääse usein kuulemaan.

Turusen kanssa samalla viivalla ja samoilla linjoilla luovivat säkenöivä
basisti Jacob Öhrvall ja hiukan vetäytyvämpi, herkkätatsinen rumpali
Christian Nilsson.

TINGeLING
Jazz Bar 9.6.
Sinikka Langeland
A-Sali 8.6.
Zoltan Lantos' Mirrorworld
Jazz Bar 8.6.

Ulkomaisista esiintyjistä vakuuttivat etenkin norjalaiset naiset. Summer
Jazzilla on pitkä perinne norjalaisen musiikin esilletuonnissa, ja laatu on
ollut aina korkealla.

Eldbjørg Raknesin TINGeLING levitti lauantai-iltana oman maagisen
tunnelmansa Jazz Barin saliin. Sinikka Langeland säväytti omassa
konsertissaan ehkä vielä hitusen isommalla latauksella, mutta
uutuudenviehätyksellä oli tässä varmasti osansa. Rakneshan on
vieraillut Jyväskylässä aiemminkin, ja vaikka miehistö on hieman
muuttunut, Raknesin omassa ilmaisussa on viime kerran jälkeen
tapahtunut vain hienosäätöä. Erittäin voimallinen esitys kuitenkin
häneltä TINGeLING-yhtyeen kokeellisen sähköisen myrskyn keskellä.

Raknesin lailla Sinikka Langeland on teräksenluja laulaja, joka on
löytänyt aivan omaperäisen tyylin. Langeland komppaa kanteleella,
säestys on perkussiivista ja erittäin svengaavaa, ja Jyväskylään
koottu hieno yhtye sopi tämän runonlaulajan ja shamaanin musiikkiin
täydellisesti. Saksofonisti Trygve Seim, trumpetisti Mathias Eick,
vibrafonisti Severi Pyysalo ja Markku Ounaskari rakensivat
Langelandin kanssa todellisen world jazzin superyhtyeen.

Zoltán Lantos' Mirrorworld riehaannutti yleisönsä Jazz Barin
perjantaisessa iltakonsertissa. Maailmanmusiikillinen keitos tässäkin
oli kyseessä. Nyt kulkevan svengijazzin mausteita löytyi esimerkiksi
Unkarin ja Intian musiikeista. Lantos viulullaan ja ja Mihály Borbély
puhaltimillaan improvisoivat eloisasti eturivissä, hillitön lyömäsoittaja
Kornél Horváth hoiti väsymättömän sykkeen (ja tarjosi erikoisella
sointinarsenaalillaan samalla myös nähtävää koko konsertin ajaksi),
mutta cimbalominsoittaja Miklós Lukács jäi miksauksessa täysin
pimentoon. Keikalla Mirrorworld tehosi energiansa ansiosta, mutta
jälkimaussa ei ollut norjalaisten syvyyttä.

Jyväskylä Summer Jazz

-------------------------------------------------------------------------