Suomijazz - Jyväskylä Summer Jazz 2003

Summer Jazz norjalaisjuhlaa

Jyväskylä Summer Jazz
"Jazz & world music"
5.-8.6.2003

Farmer's Market

Summer Jazzille on päässyt syntymään vinoutunut suhde norjalaiseen
nykymusiikkiin: jostakin kumman syystä Jyväskylän norjalaisvalinnat
ovat vuodesta toiseen festivaalin kärkipäätä. Tämänkertainen
norskivieras Farmer's Market oli jo niin ylivoimainen, että sen
loistokkuus tulkinnasta riippuen joko söi muun ohjelmiston mielenkiintoa
tai sitten antoi kaiken anteeksi. Lauantain pääkonserttia kuuntelin
jälkimmäisissä tunnelmissa: pääkonsertin lievä löysyys ei päässyt
vaivaamaan kun tiesi mitä sen jälkeen oli odotettavissa Jazz Barissa.

Jyväskylän viikonlopussa soi vanhaan malliin yhtä aikaa viidessä
klubissa, samat yhtyeet kahtena iltana. Farmareitten kanssa samaan
aikaan soittaneilla klubibändeillä kävi tällä kertaa huono tsäkä. Muissa
oloissa niitä olisi seurannut suurempi yleisö, mutta tieto Farmer's
Marketista levisi suusta suuhun, ja ryntäys Jazz Bariin oli valmis.
Ja meno siellä olikin molempina iltoina todella hurjaa.

Farmareitten tyyliä on mahdoton kuvailla tyhjentävästi. Se ei ole
jazzia eikä se ole etnoa eikä se ole rokkia, ja kuitenkin se on niitä
kaikkia ja paljon muuta. Rytmisesti tavattoman rikasta ja koukkuisaa,
soitannollisesti äärimmäisen vaativaa touhua. Yhtye on itse kuultava
ja mieluummin myös nähtävä, jotta voisi ymmärtää mistä on kysymys

FM käyttää materiaalinaan estottomasti kaikkea mahdollista länsimaisen
musiikin materiaalia, kevyttä ja klassista, Abbaa ja etnoa. Ennen
kaikkea bändillä on myös todella harvinainen lahja saada musiikillinen
huumori toimimaan. Spike Jones olisi arvostanut poikia, tosin
todennäköisesti myös vaihtanut välittömästi alaa tällaista kuultuaan.

Balkanin suunnan "kansanmusiikki" on yksi kokonaisuutta määrittelevä
elementti, mutta ainakaan minulla ei ole aavistustakaan kuinka aitoja
tahi vinksahtaneita etnolainat oikein ovat. Bändin tuorein jäsen,
bulgarialaisfonisti Trifon Trifonov soittaa enimmäkseen tätä kiperää
balkanaa, ja on ainakin toistaiseksi niukasti mukana silloin kun ollaan
länsimaisen populaarimusiikin ytimessä.

Bändin runko muodostuu neljästä norjalaisesta. Rumpali Jarle Vespestad
hyrrää pyörremyrskynä inhimillisen suorituskyvyn rajamailla. Basisti Finn
Guttormsen on yllättävän rauhallinen, kivijalaksi asettuva kivikasvo
kaiken kaahauksen keskellä. Kitaristi Nils-Olav Johansen osaa
hullaannuttaa yleisönsä paitsi soitollaan, myös hervottomilla,
tragikoomisilla laulusuorituksillaan. Ja lopulta itse Mr. Farmer's Market,
käsittämättömän lahjakas multi-instrumentalisti Stian Carstensen:
lesliekaapin läpi vedetty harmonikka, sähkökitara ja kaval-huilu olivat
instrumentteja, joilla virtuoositeetin käsitettä uusiin korkeuksiin hilaava
mies tällä kertaa toteutti itseään. Lisäksi hänkin yltyi monenlaiseen
hauskaan vokaali-ilmaisuun, mm. erinomaisen hankalaan ja siksi niin
hervottomaan intialaiseen 'täkätykseen'.

Kahden illan aikana kuulin viitisen tuntia musiikkia tältä uskomattomalta
yhtyeeltä. Missään vaiheessa ei päässyt syntymään toiston tuntua tai
kehittymään kyltääntymisen esiasteitakaan. Bändille kuvaavaa on että
lauantaina, kahden päivän raivokkaan intensiivisen soitannan jälkeen,
yhtye suostui soittamaan vielä "yhden" ylimääräisen. Ehtona kuitenkin oli
että yleisö osallistuu tanssimalla. Siinäpä sitten saivat kynnelle
kykenevät vielä mennä elämänäsä hikisimmän puolituntisen erityisen
rivakkaa farmarinpolskaa.

FM on ainutlaatuinen juttu, ja tuskinpa sen konseptia kukaan yrittääkään
kopioida. Ei maailmaan tarvita kuin yksi Farmer's Market. Toivoisi
kuitenkin että vielä mahdollisimman moni pääsisi kokemaan yhtyeen
magian. Ei muuta kuin puuhaamaan Suomen kiertuetta ensi kesäksi?

.....

Summer Jazzin muun ohjelmiston sykähdyttävintä antia oli Tony Elglandin
soolokonsertti Taulumäen kirkossa. Jyväskyläläinen kontrabasisti oli
laatinut soittajalle vaativan ja kuulijalle antoisan puolituntisen. Elgland
oli oman Sherlock-"hittinsä" lisäksi sovittanut bassolle mm. Piazzollaa
ja Jarrettia.

Samassa konsertissa kuultu Ahava-yhtye on taitavien muusikoiden
vaativa projekti, joka ei kuitenkaan nouse kunnolla lentoon. Lahjakkaan
laulajan Mia Simanaisen sävellyksiä vaivaa korkeakirjallinen ote, jota
ilkeilynhaluiset tapaavat sanoa tekotaiteelliseksi. Koska tälle
sympaattiselle laulajalle ei millään muotoa ole syytä ilkeillä, esittäisin
vain toivomuksen että sävellyksiin löytyisi jatkossa selkeämpi,
pelkistetympi ja luontevampi linjakkuus.

Saisikohan kulttuuriministeri Karpelan runnomaan läpi lain, joka kieltää
valmiiden runotekstien säveltämisen? Ne tuntuvat ikävästi kahlitsevan
monia muitakin taidejazzlaulelman parissa askaroivia.

Festivaalin pääkonsertissa kuultiin aluksi eurooppalaistuneen veteraani-
saksofonisti Charlie Marianon ja saksalaisbasisti Dieter Ilgin tunnelmointia.
Herrat ovat tehneet yhteistyötä 90-luvun loppupuolelta lähtien.
Kamarimusiikillinen tuokio oli lämminhenkinen sukupolvien kohtaaminen,
mutta ei sen enempää. Dieter Ilg otti soittajana iisisti, kunnioittaen näin
kauniisti vanhempaa kumppaniaan. Duon tempot olivat siten rauhallisia,
kaaret levollisia.

Rehellinen musiikki on puhetta, ja Mariano kertoili tarinoitaan 80-vuotiaan
rauhalliseen tapaan. Pikkukappaleet olivat enimmäkseen Marianon käsialaa,
mutta lopuksi kuultu Goodbye Pork Pie Hat jätti jälleen miettimään, miksi
Minguksen laadukkuutta ja helpostisulavuutta ainutlaatuisella tavalla
yhdistelevää musiikkia ei nykyään kuule enempää konserteissa.

Konsertin toisena yhtyeenä kuultiin projektibändiä London-Jyväskylä
Connection. Englantilaiset muusikot, saksofonisti Rob Townsend ja
trumpetisti Chris Batchelor, saivat avukseen jyväskyläläisen trion, pianisti
Samuli Mikkosen, basisti Pekka Törmäsen ja rumpali Joonas Leppäsen.
Kokeiluna projekti ansaitsi paikkansa, vaikka puolitiehen jäätiinkin.

Mitenkään yhtenäistä bändivaikutelmaa ei nimittäin syntynyt.
Englantilaisten, etenkin Batchelorin efektikokeilut olivat epäonnisia, eikä
Leppänenkään ollut omimmillaan sähköisen fuusioryskeen parissa.
Akustisissa jaksoissa bändi toimi kaikin puolin paremmin, ja
jälkiviisastellen olisikin voinut suositella satsausta pelkkään akustiseen
yhtyejazziin.

Summer Jazzissa esiintyivät lisäksi mm. ikämiesten vanhan jazzin kooste
Tulitassut ja letkuliiteri, oman kylän lattariylpeys Mambo Sampo ja
Bluetango-levynsä julkaissut jyväskyläläinen Tähtelän valot.
Yleisömenestyksiä olivat Aaltosalin perjantaina valloittanut kuubalainen
Los Cumbancheros sekä festivaalin päättänyt Tessa Virta Um Poeta,
jazzia ja eteläamerikkalaisia tyylejä kierrättänyt iso koneisto.

Tony Elgland

Charlie Mariano & Dieter Ilg

Chris Batchelor

------------------------------------------------------------------------

Lisätietoja:

Jyväskylä Summer Jazz
Jyväskylän kaupunki