Energistä sykettä, ja vähän löysää lilluntaakin
Teddy Rok Seven Jazz Barissa 1.12.2005. Jazzliiton kiertue.

Teppo Mäkysen johtama Teddy Rok Seven päätti vuoden 2005
Jazzliiton kiertueet, ja teki sen komeasti. Bändi on jälleen yksi
osoitus siitä, että nuorista suomalaisista jazzmuusikoista löytyy
leveyttä ja tasoa, voimaa ja visioita.

Kyseessä oli kymmenes Jazzliiton kiertue tämän vuoden aikana.
Kiertuetoiminta on muodoiltaan hyvin vakiintunutta ja se on noussut
Jazzliiton ehkäpä tärkeimmäksi toimintamuodoksi. Juuri näin pitää
hyvää musiikkia markkinoida ja levittää ympäri maan. On ilman muuta
selvää, että ilman Jazzliiton kiertuetukea suurin osa näistä konserteista
olisi taloudellisista syistä sula mahdottomuus. Ilman Jazzliittoa huippu-
bändejä kuultaisiin festivaalisesongin ulkopuolella vain isoimmissa
kaupungeissa, ja niissäkin nykyistä harvemmin.

Ihan kaikki liiton kiertueet eivät ole tänäkään vuonna olleet suuria
yleisömenestyksiä edes Jyväskylän kaltaisessa jazzkaupungissa. Laatu
on kuitenkin ollut kauttaaltaan korkea, joten marginaalisemmatkin
yhtyeet ovat aina välillä perusteltuja. Teddy Rok Seven ei kuitenkaan
ole näitä pienten piirien yhtyeitä, vaan sillä on selkeästi sekä missio
että vetovoimaa.

Teppo Mäkysen missio löytyy rytmin ja jazzin yhdistämisessä. Soul-
vaikutteista laulumusiikkia löytyi mausteeksi Teddy Rokin ensimmäisellä
levyllä, mutta keikalla Mäkynen ei käytä laulajia. Funk ja lounge
tuntuisivat olevan Mäkysen suurimpia inspiroijia tällä hetkellä, ainakin
tämän yhtyeen parissa.

Funk-puolessa ei ole mitään ongelmaa. Se istuu Teddy Rokin loistavalle
rytmiryhmälle äärimmäisen luontevasti. Basisti Timo Hirvonen, jota
Suomen pastoriuksenakin pidetään, on kehittynyt yhä vakuuttavammaksi
puputtavan funkbasson taitajana. Kun hän saa vielä tukea Mäkysen
rummuista ja Abdissa Assefan lyömäsoittimista, onkin kasassa yksi
kotimaisen populaarimusiikin kovimmista rytmisektioista.

Mäkysen parhaat sävellykset toimivat hyvin, ja ne vetävät Ville Riipan
värikkäät koskettimet sekä puhaltimet tiukkaan yhteispeliin. Siihen
päälle kelpaa omissa soittimissaan maan ehdottomaan parhaimmistoon
kuuluvien Timo Lassyn (tenorisaksofoni), Jukka Eskolan (trumpetti ja
flyygelitorvi) ja Mikko Innasen (baritonisaksofoni) kutoa polveilevia ja
energisiä soolojaan. Kun rytmi on riittävän raju, kaikki toimii
mahdottoman hyvin ja bändi nousee toiseen potenssiin.

Se Teddy Rok Sevenin toinen lähtökohta ei sitten olekaan niin kiintoisa.
Loungen estetiikka ei ole koskaan tehonnut minuun, eikä Mäkynenkään
kaikesta lahjakkuudestaan huolimatta pysty päätä kääntämään.
Ensimmäisen setin ensimmäinen puolituntinen meni koko lailla hukkaan.
Rauhalliset, mihinkään etenemättömät lounge-väritteiset melodiat ja
sovitteet olivat minusta tämän Suomen kovimpiin kuuluvan soittajiston
kykyjen haaskausta.

"Ei löysälle loungelle" on suomeksi yhtä kuin "parempia sävellyksiä kehiin".

Tahti muuttui radikaalisti jo ensimmäisen setin viimeisissä kappaleissa
(Askaa! ja King Abdissa Teddy Rok -levyltä), ja korkeaoktaaninen meno
jatkui koko toisen setin ajan. Loppupuolen tiukasti sykkivä tulkinta James
Brownin Time is running out fast -kappaleesta oli jo silkkaa murhaa.

Potentiaalia Teddy Rokissa on vaikka maailmanvalloitukseen. Kaikki riippuu
jatkossa materiaalista: jos se nousee jatkossa kauttaaltaan soittajien
taitojen tasolle, kaikki ovet ovat auki.

Pentti Ronkanen 3.12.2005.

------------------------------------------------------------------------