Jukka Tolonen Coltranen kimpussa
Jazz Bar, Jyväskylä, 2.9.2004

Jukka Tolonen soittamassa Coltranen musiikkia nuoren polven
jazzlupausten kanssa on niitä ideoita, jotka kuulostavat hyvältä
paperilla, mutta eivät sitten loppujen lopuksi kuitenkaan
käytännössä täytä lupaustaan. Tosin on otettava huomioon,
että Jazz Barin keikka oli kiertueen ensimmäinen, ja bändi
saattaa vielä petrata kovastikin.

Jazzin alueella olen ihaillut monesti juuri sitä ennakkoluulottomuutta
ja itsestäänselvyyttä, millä eri sukupolvien soittajat hyppäävät
yhteisiin projekteihin. Erilaiset kulttuuriset taustat luovat jännitettä
ja yhteensovittamista, mutta jälki onkin sitten todella komeaa kun
kaikki loksahtaa paikoilleen.

Tolonen plays Coltrane -yhtyeessä ei loksahda. Jukka Tolonen on
peruslähtökohdiltaan rokkari (vaikka onkin urallaan flirttaillut
onnistuneesti rakenteellisesti monimutkaisempienkin musiikinlajien
kanssa), ja nyt hänen soittonsa jäi ajoittain irralleen muusta
yhtyekudoksesta. Omalla omaperäisellä tyylillään soittanut Tolonen
ei tavoittanut jazzillisen improvisoinnin ytimiä. Pianisti Joonas
Haavisto, basisti Teemu Keränen ja rumpali Jaakko Lukkarinen
taas olivat suvereeneja sillä alueella, mutta ehkä heidän olisi ollut
syytä tulla tyylillisesti vähän Tolosta vastaan? "Näistä soittajista
vielä kuullaan" on kuitenkin mitä sopivin fraasi näiden Sibelius-
Akatemiassa opiskelevien muusikoiden yhteydessä.

Lieneekö Tolosen "ulkopuolisuus" syynä siihen, että Coltranen
musiikin uustulkinnat jäivät pinnallisiksi. Yleensä soitettiin teema,
sooloiltiin, ja lopetettiin teema-kertauksseen. Näin opiskellaan
jazzbiisejä, mutta ei tehdä tässä päivässä elävää luovaa
jazzmusiikkia.

Tolosella oli lisäksi ongelmia soundipuolella. Kitaran perussoundi
oli puhdas ja uljas, mutta jostain syystä Jukka suosi todella rumaa
ja räkäistä särösoundia, joka oli pakko polkaista päälle silloin kun
sooloissa ns. meni lujaa. Harmillinen maneeri, joka pilasi
useammankin hienon soolon.

Mutta nyt on haukut haukuttu. Onhan se kuitenkin upeata, että
70-luvun ykköskitaristi on viime vuosina jälleen aktivoitunut, ja
ennen kaikkea tekee monenlaista haastavaa musiikkia, eikä mitään
itsestäänselvyyksiä. Coltrane-projektin lisäksi Tolosella on
lämpimänä akustinen kitaratrio Guitarras del Norte, ja toivottavasti
upea intialais-suomalainen Magic Combokin saa levyn aikaiseksi.
Syyskuun 2004 lopulla UMO kunnioittaa Tolosta sävellyskonsertilla.
Tulista jazzrock-pikkuyhtyettä jäämme vielä odottamaan. Jospa
ne muusikot, jota ovat olleet tekemässä uusiksi Weather Reportia
ja Jaco Pastoriusta, ottaisivat Tolosen 70-luvun musiikin työn alle!

Teksti ja kuvat: Suomijazz / Pentti Ronkanen 4.9.2004.

----------------------------------------------------------------------------