Cover photo: Jarkka Rissanen ; design: Esa Kärki.

1.Cheeseville
2.Bird Island
3.God broke devil's backbone
4.New poker waltz
5.Live at Fillmore
6.Lake
7.Province ride
8.I shall not be moved
9.Night sandwich
10.Son of Tarzan
11.Peasant valley
12.Old-timer
13.Children of Kehvo

All music composed by Jarkka Rissanen,
except 8: trad.

Jarkka Rissanen (g, b, perc, washboard, voc,
mbira...)
+ 1, 2, 7, 8, 9, 10, 11, 13, 14: Janne Haavisto
(perc, dr)
+ 1, 9, 12: Olli Haavisto (pedal steel)
+ 2, 4, 6: J-P Virtanen (org)
+ 5, 8: J-P Virtanen (el-p)
+ 2, 4, 6, 7: Mikko Löytty (b)
+ 5, 6, 9: Annika Gummerus (fl)
+ 6, 7, 12, 13: Seppo Rauteva (vib)
+ 6, 7, 8, 9: Pepe Ahlqvist (hca)
+ 8: Pepe Ahlqvist (voc)
+ 10: Jorma Välimäki (tu)
+ 10: Eero Raittinen (voc)
+ 13: Ykä Putkinen (g)

.....

Suomijazzin arvio:

Jarkka Rissasen ensimmäinen omiin nimiin tehty
levy Tonal Snacks on alkuvuoden iloinen yllätys.
Jos nyt noin voi sanoa levystä, joka mieluumminkin
taipuu jonkin verran kohti kaamosta ja alakuloa.

Oli iloa tai ei, Rissanen tekee suuren vaikutuksen
juuri sillä, ettei hän yritä tehdä vaikutusta
kehenkään. Harvoin kuulee näin pinnistelemätöntä
ja ponnistelematonta musiikkikäsitystä. Biisit ovat
lähes poikkeuksetta jeejeecalemaisen lyhyitä, vain
välttämätön on läpäissyt minimalistisen musiikin-
tekijän seulan. Maltti ja lyhyesti sanominen
musiikissa on vaikeaa, Rissanen on tämän taidon
sisäistänyt.

National-resonaattorikitara tai tuttavallisemmin
dobro on Rissasen perussoitin levyllä, mutta lisäksi
hän on tarttunut tavanomaisempiin akustisiin ja
sähköisiin kitaroihin, harppukitaraan, sähköbassoon,
lyömäsoittimiin, pyykkilautaan, lelurumpuihin ynnä
muuhun. Vähäeleisimmän musiikillisen tarinan
Rissanen kertoo yksinään, muissa kappaleissa on
apureita mukana vaihtelevasti yhdestä kuuteen.
Muutaman kappaleen krediiteissä on merkintä
laulajasta. Instrumentaalilevy tämä kuitenkin on,
sillä Pepe Ahlqvistin ja Eero Raittisen sanattomat
hyminät asettuvat soittimen asemaan.

Jarkka Rissanen on tunnettu ennen kaikkea
monipuolisesta roots-musiikin hallinnasta country
bluesista rhythm'n'bluesin kautta vanhaan rockiin.
Tämä levy ei ole mitään näistä. Rissanen on
luonut hyvin ajattoman kuuloista musiikkia.
Instrumentaaleissa on kyllä useampikin ripaus
klassista kantribluesin henkeä, mutta silti en
miellä levyä lainkaan leimallisesti blueslevyksi.
Ry Cooderin juurevasti maalailevan elokuvamusiikin
ystävien kannattaa tämä levy tsekata, kunhan ei
vain odota sitä samaa, Rissasen juttu on kaikessa
americana-henkisyydessäänkin ihan oma.

Rissasen kammarin nurkassa pitemmän ajan
kuluessa äänitetyt musiikkimaisemat soljuvat e
nimmäkseen rauhallisesti eteenpäin, vahvan
visuaalisina ja vaivihkaa mietteisiin vaivuttavina.
Nämä pienet huikopalat on valmistettu hyvin
yksinkertaisista perusaineksista, mutta sellainen
mestarikokki on asialla, että jälkimaku on
täyteläinen ja pitkään viipyilevä. Heti tämän
levyn jälkeen ei henno laittaa mitään muuta
soimaan, vaan hetken hiljaisuus on paikallaan.
Kunnioituksen ansaitseva levy.

Pentti Ronkanen 30.8.2005

.....................................................................