Kevyttä, ilmavaa, virtuoottista ja kaunista
Turgan Jazz Barissa 24.11.2005

Severi Pyysalo (vib)
Tuure Koski (b)
Marko Timonen (dr)

Vibrafonisti Severi Pyysalon, basisti Tuure Kosken ja rumpali Marko Timosen
Turgan-trio kiersi Suomea Jazzliiton piikkiin keväällä 2003. Tuolta retkeltä
yhtyeen soittoa ikuistettiin myös Rockadillon julkaisemalle erinomaiselle
CD-levylle Turgan (2004).

Parin vuoden aikana mikään ei ole muuttunut. Konsertissa suurin osa
kappaleista on samoja, ja sovitukset ja lähestymistapa yleisemminkin on
pysynyt ennallaan. Tästä kaikesta syntyi sellainen vaikutelma, että yhtye
on soittajille sivuprojekti, johon ei hirveästi satsata. Hienoa silti, että
Pyysalo ja kumppanit pitävät trion hengissä, sillä Turgan on oman lajinsa
ykkösryhmiä.

Ja mikähän tuo laji lienee? Pienimuotoista intiimiyttä ja läheistä yhteispeliä
markkeeraavan kamarimusiikin käsitteen kautta yhtyettä voi hyvinkin
lähestyä, vaikka rummut ovat mukana. Kappaleet ovat usein tarkasti
sovitettuja, ja nuotit ovat yhtyeen projektiluonteen takia matkassa.
Improvisaatiota on kuitenkin sitäkin rutkasti, joten kamarijazz voisi olla
välttävä määritelmä trion musiikille. Kunhan ei unohda, että yhtyeeltä
irtoaa ajoittain myös imuisaa groovea…

Se jazzillinen improvisaatio on triolla loistavasti hallussa. Severi Pyysalo
sattuu olemaan yksi maailman sujuvimmista jazzsolisteista, pelimanni
jolta pesee tuosta vain käsittämättömän taiturimainen ja kompleksi, ja
silti aina luontevasti virtaava svengivuo.

Jazz Barissa oli nyt oiva tilaisuus syväperehtyä Pyysalon loistokkaaseen
tekniikkaan, paikassa pystyy näet menemään metrin päähän soittajista
niin halutessaan. Paikalla oli konsertin alkaessa vielä niukalti yleisöä, ja
ensimmäinen setti olikin hyvin matineanomainen, hyvin keskittynyt ja
tunnelmaltaan rauhallinen. Oltiin niin lähellä konserttisalikuuntelua kuin
baarioloissa vain ikinä on mahdollista. Toiseen settiin ehdittyä baari olikin
jo salakavalasti liki täyttynyt niin että päästiin hyvään klubitunnelmaan.

Marko Timonen jää Turganissa kunnolla profiloitumatta, niin että Pyysalon
ohella toinen yhtyettä muusta maailmasta erottava tekijä on Tuure Kosken
basismi. Monet jazzbasistit vaihtelevat kontran ja sähköisen soittimen
välillä, mutta suomalaisista soittajista Koski taitaa olla se, jolla nämä
basistin kaksi tyystin erilaista työkalua ovat kokonaisuutena parhaiten
hallussa. Hänellä on todella hyvä soundi molemmissa soittimissa, ja hän
käyttää sähköbassoa yllättäen myös hiljaisiin kappaleisiin sopivasti,
tyylitellysti ja tyylikkäästi. Turganin triomaisemassa basso on
poikkeuksellisen vahvasti esillä (näin on vertailussa pianotrio-formaattiin,
sillä vibrafoni on huomattavasti pehmeämpi ja vähemmän peittävä kuin
piano).

Encoreksi Turgan oli varannut kevyen menopalan. Vauhdikas sambaveto
osoitti, että tämän tason soittajat pystyvät ylittämään sambailun tietyn
kaavamaisuuden ja "keveyden", tekemään helposti viihteelliseksi
koettavasta latinosvengistä virtuoottisen soittamisen taidetta.

Kokonaisuutenakin Turgania tekee mieli lähestyä nimenomaan soittamisen,
ei sävellysten kautta. Onhan se aina ilo kuulla hienoa musisointia (jota ei
ole pilattu esimerkiksi häiritsevällä äänenvoimakkuudella tai huonoilla
soundeilla). Täytyy toivoa että turganilaiset jaksavat pitää yhtyeen elossa,
niin mukava tällaisesta on nautiskella. Vaikka sitten näin parin vuoden välein.

Suomijazz / Pentti Ronkanen 26.11.2005.

Kuvat alla: Kalevi Plattonen.

--------------------------------------------------------------------------