Cover art by David Snow, photographed by Maarit Kytöharju.

1.The word is
2.We much prefer
3.State of the union
4.Song of the washing machine
5.Sight is just dust
6.Apple
7.Red piano
8.Disemboweled babies
9.A very Valentine

All compositions by Frank Carlberg.

Christine Correa (voc), Chris Cheek (ts), Frank
Carlberg (p), John Hebert (b), Michael Sarin (dr)

+ 1, 3, 9: Andrew Rathbun (sax)
+ 3: George Garzone, Paul Lichter (spoken word)

Produced by Frank Carlberg
Executive producer Jordi Pujol
Recorded 10/2005 at Systems Two
Engineered by Mike Marciano
Additional recording by Mark Kleinhaut & Frank Carlberg
Mixed and mastered by Mike Marciano

-----

Suomijazzin arvio:

Pianisti ja säveltäjä Frank Carlberg jatkaa uudella levyllään jo
aikaisemmasta tuotannostaan tuttua jazzin ja modernin lyriikan
yhdistämistä. Carlberg on säveltänyt vaimonsa Christine Correan
laulettavaksi sellaisten tunnettujen runoilijoiden kuten Jack
Kerouacin, Allen Ginsbergin ja Anselm Hollon runoja. Kirjallisesta
näkökulmasta huolimatta levyllä soi ilmiselvästi jazz; värikkäästi
ja svengaavasti. Siitä pitää huolen levyllä soittava erinomainen
amerikkalainen yhtye.

Levyn aloittaa vahva kolmen sävellyksen presidenttisarja, joka
ottaa kantaa poliittiseen ilmapiiriin USA:ssa viime vuosina. Sarja
alkaa Bill Clintonin Monica Lewinsky-skandaalin aikaisista
lausunnoista ja siirtyy Anselm Hollon pienen runon kautta levyn
nimikappaleeseen, joka viittaa USA:n presidentin vuosittain
pitämään kansakunnan tilaa käsittelevään puheeseen. Levyllä
sen tekstiksi on valittu katkelmia USA:n perustuslain
ihmisoikeuksia käsittelevästä Bill of Right-julistuksesta sekä
runoilija Allen Ginsbergin säkeistä.

Musiikillisesti presidenttisarja liikkuu svengijazzista Monk-
tunnelmien kautta nimiraidan uhkaavan synkkään ja melko
vapaamuotoiseen rutistukseen. Tekstit ja musiikki kulkevat
tässä, kuten koko levyllä, harvinaisen onnistuneesti käsi
kädessä ja muodostavat vaikuttavan ja ironisen kokonaisuuden.
Tahti ei lainkaan huonone levyn loppujen kuuden raidan aikana,
vaan kuulija kohtaa useita hienoja hetkiä, kuten ripeästi
svengaava "The Red Piano" (Anselm Hollo), ontuen vyöryvä
"Sight Is Just Dust" (Jack Keroauc) ja levyn mietteliäisiin
tunnelmiin päättävä "A Very Valentine" (Gertrude Stein).

Saksofonisti Chris Cheek soittaa jatkuvasti erittäin
mielenkiintoisesti. Hänen soitossaan yhdistyvät saksofonin
lämpimän maanläheisen soundi ja älykkään merkityksellinen
improvisaatio. Onnistunut äänitys tuo kauniisti esille sekä
basisti Peter Hebertin miellyttävän soinnin ja rumpali Michael
Sarinin ilmiömäisen sointitietoisen ja ilmaisuvoimaisen
rumputyöskentelyn.

Levy täyttää monia kunnon jazzin kriteerejä; muusikoilla on
rutkasti soolovoimaa, levy on rytmisesti monipuolinen ja sen
sävellysmateriaali on jännittävää ja melodisesti vahvaa.
"State of The Union"- on sivistynyttä musiikkia, joka tarjoaa
ilonaiheita niin järjelle kuin tunteellekin. Vaikka ajoittain
mieleen nousee Steve Lacyn ja hänen vaimonsa Irene Aebin
runolevyt, on Carlbergin ja Correan musiikki on omintakeista
ja raikasta. Se ansaitsisi tulla paremmin tunnetuksi myös
säveltäjän kotimaassa.

Jukka Piiroinen 23.2.2007

----------------------------------------------------------------