Kimmo Pohjonen ja Eric Echampard. Kuva: Heikki Iso-Ahola.

Henkilöt:
Kimmo Pohjonen (harmonikka, ääni)
Eric Echampard (rummut)
Heikki Iso-Ahola (äänisuunnittelu)
Charles Gil (tuottaja, kiertuemanageri)

"Herätyskello soi klo 03:30. Tämä yö jää lyhyeksi kun on menty nukkumaan
puolen yön aikaan. Se on usein näin jos on aamulento ja kasaantuneita töitä.

Tilataksi on on tilattu klo 06:15. Kimmo roudaa yksin Kaapelitehtaalla. Matkalla
kohti kenttää Hessu hyppää kyytiin Töölöstä ja minä Kalliosta. Itsepalveluselvitys
sujuu vaivattomasti. Kone on puoliksi täynnä ja lähtee aikataulussa. Onnistunut
lähtö on strateginen saavutus tien päällä. Toivotaan että Ericin lähtö Pariisista
on myös sujunut hyvin. Nyt voin rentoutua. Otan kirjan esille. Kimmo ja Hessu
lukevat sanomalehtiä. Taidan nukahtaa...

Luen lehdestä lauseen joka saa minut hymyilemään: "Auton uumenista saa
lapata lautasille hyöryävää liha-perunapataa." Kuulin ensimmäisen kerran
uumen-sanan vuoden alussa, kun Kimmo sen mainitsi mahdollisena nimenä
tulevalle levylle. Ja näin on nerokkaasti nimetty Pohjonen & Echampard -duon
levy. Kimmon ansioista uumen kuuluu nykyään sanavarastooni.

Kone laskeuttuu. Eric on myös saapunut aikataulussa vähän ennen meitä. Hän
ja kuskimme Leon ovat vastassa. On mukava tavata taas kesän jälkeen. Me
olimme viimeksi yhdessä Bergenin Nattjazz-festareilla. Lastaamme tavarat
pikkubussiin ja lähdemme ajamaan Utrechtiin. Lähetään ny meneen! - ehtii
sanoa Eric, jolle hämäläinen Jukka Kaven on huolellisesti opettanut tämän
iskevän ilmaisun viime kevään Suomen kiertueella. Matka menee leppoisasti ja
nopeasti. Vaajan kolmen vartin jälkeen jo seisomme hotellin tiskin edessä.
Hotelli on täynnä eikä ole yhtään valmista huonetta. Matkatavaran säilytystila
on myös täynnä. Emme pääse teatteriin ennen iltapäivää ja Leonin pitää nyt
lähteä takaisin Amsterdamiin. Meille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin kantaa pois
tavarat bussista ja laittaa ne johonkin vastaanoton nurkaan. Ehdotan että
jään kuorman kanssa odottamaan tilanteen muutosta. Nyt rupeaa tuntumaan
oikealta kiertueella eikä lomareissulta! Tähän asti olivat asiat menneet liian
kevyesti.

Oikeasti ei minua haittaa. Aika mene mukavasti lukemalla ja kirjoittamalla.
Kimmo ja Eric palaavat kävelyltä. He tuovat mukanaan aperitiiviksi erinomaista
gouda-juustoa. Nam! Me saamme huoneet ja lähdemme saman tien etsimään
lounaspaikkaa. Alkaa olla kunnolla nälkä. Vohvelin tuoksu on valloittanut koko
keskustan alueen, aivan kuin niitä paistettaisiin jokaisessa nurkassa. Me
päädymme kreikkalaiseen ravintolaan, syömme hyvällä ruokahalulla ja palaamme
hotelliin lepäämään. Nukahdan nopeasti mutta herään keskellä päiväunia torvien
ja virvelien voimakkaisiin ääniin. Joku orkesteri on asettunut kadulle aivan minun
ikkunani kohdalle ja se ei näytä liikuvan mihinkään suuntaan. Se vain innostuu
esittämään uusia kappaleita...

Roudataan tavarat taksiin Hessun kanssa. Eric ja Kimmo jäävät lepäämään
huoneisiin. Taksi joutuu kiertämään isompia katuja pitkin. Pysähdymme kanavan
tuntumassa erään umpikujan keskelle. Kuulemma Kikker-teatteri on tuoreesti
remontoitu. Aika kapea vaaleankermanväriseksi maalattu julkisivu on upotettu
tiilirakennuksien sekaan. Reipas naissihteeri avaa meille oven. Pitkän käyttävän
päässä avautuu ovi suoraan lavalle. Komean neliömäisen puulattian edessä
nousee jyrkkä katsomo. Niin sanottu black box -teatteri on miellyttävä tila.
Hessua ja minua tervehtivät neljä talon teknikkoa. Puristamme kädet ja
esittelemme itsemme. Tuntuu että yhteistyö tulee sujumaan mukavasti ja
asiallisesti. Parempi niin, koska Hessu totea että päivästä saattaa tulla pitkä.
Surround-äänentoisto on vielä keskeneräisesti rakennettu ja on muutenkin
paljon tekemistä ennen kuin voidaan aloittaa soundcheck. Kuten aina Hessu
on ollut etukäteen yhteydessä äänivastaavan ihmisen kanssa. Hänen
säntillisyytensä ja kokemuksensa tuovat turvallisen olon tien päällä. On kunnia
tehdä yhteistyötä tälläisen äänisuunnittelijan kanssa. Nyt pääsemme tosi
toimiin. Hessu asentaa Kimmon räkit paikalleen. Itse kasaan rummut ja vaihdan
muutamia kalvoja. Tama Super star -setti on hyvässä kunnossa. Kiirehdin
hotelliin hakemaan Kimmon ja Ericin. Kävelemme takaisin teatteriin. Heti
päästyään lavalle Eric käy rumpujen kimpuun ja aloittaa pitkän viritysprosessin.
Kimmolla on myös pitkä ja tarkka urakka omien soittimien kanssa. Pyydän
avaamaan pukuhuoneen ja käyn hakemassa kahvia kaikille. Nyt kiertuemanageri
voi siirtyä tuottajan hommiin. Nimittäin minulla on yllin kyllin roikkuvia asioita.
Kimmon hanurin ja äänen suhina sekä Ericin bum bummit muodostavat kodikasta
taustaa. Aika menee nopeasti tietokoneen ääressä.

Seitsemän maissa festivaalin kokki tarjoilee meille maukkaan intialaismausteisen
aterian. Kaikki teatterin 180 paikkaa on myyty loppuun ja odotuslistaan ilmestyy
koko ajan uusia nimiä. Kokeilevaan musiikkiin keskittynyt "Rumor" -festivaali on
lähtenyt käyntiin kymmenisen vuotta sitten. Tänään on menossa tapahtuman
neljäskymmenestoinen ilta. Kolmessa eri Utrechtin keskustan salissa on
järjestetty neljä konserttia . Yleisö ostaa passin koko illalle. On tärkeää, että
minkään konsertin kesto ei pääse venymään, muuten yleisö ei ehdi ajoissa
seuraavan paikkaan. Käytännössä soitto aloitetaan kun koko yleisö on paikalla.
Kun Eric ja Kimmo vihdoin menevät lavalle ollaan yli puoli tuntia aikataulusta
myöhässä. Tupaten täysi katsomo nostaa tunnelman korkealle. Energialataus
on aikamoista mutta pojat eivät laita kaikkea palamaan heti ensimmäisillä
minuuteilla. Musiikki rupeaa kulkemaan omia polkujaan. Tarina syntyy. Vähän
alle tunnin setti, joskus tuntuu kuin olisi kaksi sooloa rinnakkain, joskus taas
on yhteisdramatiikka aivan kohdallaan. Näin voi tapahtua kun mennään lavalle
ilman kirjoitettuja nuotteja ja turvattua polkua. Musiikki syntyy tässä ja nyt.
Ei kannata jäädä paheksumaan omia "virheitä" tai "heikkouksia", vaan niiden
kautta päästään eteenpäin. Suhteellisuuden ja tilanteen taju nousee
ratkaisevaksi tekijäksi. Yleisö palkitsee tämän rohkean ja jännittävän seikkailun
seisovilla aplodeilla. Näin on hyvin.

Kiirehdin levymyyntiin. Ihmiset hymyilevät ja kiittävät keikasta. Palaan
pukuhuoneseen ja hoidan paperiasiat. Festivaalin johtaja on myös hyvin
tyytyväinen tähän Uumen-duon ensiesiintymiseen Alankomaissa. Kimmo ja
Eric palauttavat pikku hiljaa suoritustaan. Neljästään Hessun kanssa kilistämme
hienolla pure malt -viskillä.

Sunnuntaina juhlimme isänpäivää myöhäisaamiaisella. Tylsää, kun tätä tärkeää
päivää ei voi viettää perheen kesken. Hessu lähtee puolen päivän maissa
Amsterdamiin. Me muut jäämme odottamaan kuljetusta, jonka on määrä saapua
klo 15. Päiväkävelyn jälkeen kirjoittaudumme ulos hotellista ja haemme soittimet
teatterista. Kikkerin vieressä oleva terassi on ylellinen paikka nauttia myöhäis-
syksyn auringosta, joka lempeästi paistaa. Kuskimme Bobbie myöhästyy. Hän
joutui yllättävaan ruuhkaan matkalla Amsterdamista. Onneksi aikataulussa oli
löysää aikaa joten nyt päätämme ajaa suoraan klubiin ja olla menemättä
hotelliin. Lähettämme viestin Hessulle joka on jo kirjoittautunut hotelliin ja asia
hoituu. Bobbie on sähköbasisti, joka nykyään tekee kuskihommia. Hän kehuu
uutta Bimhuis-klubia, tämän illan esiintymistilaa. Hän kertoo, että kun bändit
soittavat, niiden takana on koko lavan levyinen lasiseinä jonka läpi avautuu
mahtava näkymä kaupungille. Haluaisin jo saapua perille ja nähdä sen itse.
Samaan aikaan kun ajamme kohti Bimhuisia ranskalainen Richard Galliano
soittaa siellä soolona. Tänään on Amsterdamissa hanurin päivää, laidasta
laitaan!

Matka menee nopeasti. Pysähdymme massivisen neliömäisen rakennuksen
laidalle, lastausoven kohdalle. Rakennuksen päässä näkyy merta ja lahden
toisella puolella on ilmeisesti kaupungin keskusta. Bobbie osoittaa sormella
meren edustalla olevan korkean rakennuksen siipiä. Tämä jatko-osa on
pystytetty isojen tukipylväiden päälle, aivan kuin silta joka ei haluaisi johtaa
mihinkään, vain olla omana itsenään. Bimhuis on siellä.

Hymyilevä vartija tuo pari kärryä ja opastaa meidät perille pitkien käytävien
kautta. Tavarahissi pysähtyy neljänteen kerrokseen. Se on taso josta yleisö
saapuu klubiin ja ravintolaan. Saavumme katsomon yläpuolelle. Ei voi mutta
kun ihmetellä tätä tilaa. Mitat tuntuvat heti täydellisiltä. Niistä muodostuu
aivan mahtava intiimi areena. Lava on noin kaksitoista metriä leveä ja kuusi
metriä syvä. Sen edestä, sekä oikealta ja vasemmalta puolelta lähtee loivasti
nouseva neljätasoinen katsomo johon on asennettu hienoja punaisia nahka-
istuimia. Katsomoa ympyröi vielä kaikilta puolilta ylimmäinen taso, joka on
tämän neljän kerroksen yleinen taso. Siihen on laitettu tyylikkäita pöytiä ja
tuoleja. Lasken nopeasti että katsomoon mahtuu vähän alle 150 ihmistä
istumaan hyvin mukavasti ja ylempään tasoon ainakin viisikymmentä. Siitä
päästään ravintolaan josta on myös mahtava näkymä merelle ja kaupungille.

Mutta meille ei jää paljon aikaa ihmetellä. Kello on jo 17 ja on määrä olla
valmis klo 19:30 menessä. Hessulla näyttää olevan käytössä aivan hieno
systeemi. En paljon tiedä äänentoistosta mutta huomaan, että äänipöytä
on Midas-merkkinen, ilmeisesti 48 raitaa. Sen lisäksi on myös monitoreille
oma mikseri. Aivan parhasta päästä. Talon kaksi teknikkoa ovat hyvin
avuliaita. He ovat nyt eri kuin ne, jotka ovat hoitaneet Gallianon konserttia.
Dimitri tulee näyttämään Ericille talon rumpusettejä. Niitä on viisi! Ja tämä
on oikeastaan klubi eikä konserttisali. Eric päättää käyttää Yamahan "Beech
Custom" -settiä. Varastotilat ja pukuhuoneet ovat alimmassa kerroksessa.
Sieltä on hissi joka vie suoraan lavan laidalle.

Kimmo ja Eric asettuvat lavan taka-alueelle välttääkseen liian kovaa
volyymia ensimmäisillä riveillä istuville kuuntelijoille. He haluavat soittaa
mahdollisimman lähellä toisiaan. Se osoittautuu tärkeäksi tekijäksi
improvisaation onnistumiselle. Kimmolla on pitkä luettelo mahdollisia
soundeja. Hän valitsee niistä mitä hän tulee käyttämään tänä iltana. Eric
joutuu eristämään molemmat lattiatomit laitamalla symbaalimuoveja niiden
jalkojen alle. Myös bassorumpu tärisee aika lailla. Eric virittää aika matalalla.
Hän päätyy vaihtamaan bassorumpua. Alkaa olla kiire. Haemme nopeasti
varastosta Taman 20' bassarin ja sen päälle kiinnitettävän mediumtomin.
Nyt kuulostaa paljon paremmalta Ericin korviin. Saliin ilmestyy Richard
Galliano. Hän tervehtii meitä ja näyttää olevan hyvin kiinnostunut Kimmon
arsenaalista. Kimmo esittelee nopeasti sitä ja kysyy miten on mennyt
soolokonsertti. Kiitos, hyvin on sujunut, sanoo hanuristikollega. Eric vaihtaa
myös muutamia sanoja ranskaksi Gallianon kanssa. Heille on yhteistä, että
molemmat soittavat Michel Portalin kanssa ja ovat muutenkin jo tuttuja.
Mutta nyt on palattavaa lavahommiin.

Soundcheck on haastava Hessulle. Tila on kuitenkin suhtkoht pieni ääni-
asetelmalle jota tämä duo käyttää. Kimmolla menee paljon aikaa monitorien
säätämiseen. Balanssi on vaikea löytää. Se vaatii kaikilta kärsivällisyytä.
Ericin hyvin avautunut soundi ei auta tässä tehtävässä. Ericia häiritsee se
mitä hän kuulee yleisölle suunnatuista kaiuttimista. Se tuottaa hänelle
kaikua, joka muuttaa tuntumaa oman soiton äänestä. Hän selittää sen
Hessulle ja Kimmolle, ja kyllä tietää että Hessu tekee parhaansa
korjatakseen tilannetta. Kimmosta edelleen tuntuu että ei kuule riittävän
hyvin Ericia monitoreista. Alkaa olla pian aika lopettaa. Nyt on jokaisen
tyydyttävä saavutetuihin säätämisiin. Siirymme ravintolaan jossa
rentoudumme hyvän aterian parissa ja Amsterdamin mahtavassa
valomaisemassa. Soittoaikaan on vajaa tunti kun palaamme puku-
huoneseen. Soittajat kokoavat itseään ennen lavalle menoa.

Paikkaan on saapunut satakunta kuuntelijaa. Se on saavutus noin myöhään
sunnuntaina. Olemme suuressa kaupungissa jossa varmasti käy kova kilpailu
elävän musiikin yleisöstä. Bimhuis on vasta viime maaliskuussa muuttanut
uusiin tiloihinsa. Ennen sitä se on kuitenkin ehtinyt olla Amsterdamin jazzin
ja improvisoidun musiikin keskipiste yli kolmekymmentä vuotta.

Konsertti alkaa meditatiivisissa tunnelmissa. Tällä kertaa vuoropuhelu pysyy
balanssissa ja etenee intensiivisesti. Aloitteita ja yllätyksiä tulee molemmilta
puolilta. Lavan luova jännitys löytää vastakaikua katsomosta. Yleisö innostuu
niin, että ensimmäisen improvisaation jälkeen Kimmon ja Ericin on soitettava
vielä ennen taukoa. Nimittäin on tänä iltana kaksi settiä, niin kuin tässä
klubissa on tapana. Eric ja Kimmo olisivat hyvin voineet soittaa yhden osan
konsertin, mutta ovat ottaneet innoittavaksi haasteeksi tämän kahden
improvisaatiokaaren mallin. Tauolla muusikot kertovat että "encore" tuntui
tarpeelliselta. Jäi sen verran sanottavaa, että eivät paheksuneet kun yleisö
on pyytänyt lisää. Pian pitää ryhdistäytyä uudestaan. Kimmo ja Eric ovat
valmiita lähtemään taas yhteisesti omien ääniensä uumeniin. Puolentoista
tunnin äänisukelluksen päättyessä yleisö halua vielä kuulla lisää. Haaste on
selkeästi kääntynyt voiton puolelle! Improvisaatio-illan coda alkaa
ryhdikkäästi pamahtavilla aksenteilla ja päätyy tyynesti lepoisaan suvantoon.
Se kertoo ytimekkäästi mistä tässä on kyse. Se on muinaiselämän kaari."

© Charles Gil

.....

Uumen-konsertit Hollannissa:
lauantai 12.11.2005 Utrecht, Rumor 42 http://www.rumor.nl/
sunnuntai 13.11.2005 Amsterdam, Bimhuis http://www.bimhuis.nl/

Kimmo Pohjosen ja Eric Echampardin duoa kuullaan Suomessa seuraavan
kerran Espoon April Jazzissa 29.4.2006.

.....

Konserttikuvia Porista kesällä 2003, © Maarit Kytöharju.

.....

Charles Gil ja Maarit Kytöharju Keitelejazzeilla 2005.
Kuva: Pentti Ronkanen.

------------------------------------------------------------------------------