Vain yleisö puuttui
WinterJazz Viitasaarella 23.2.2007.
Joonas Haavisto Trio Miekkaniemessä, Spot-Quartet & Hi-Q Pihkurissa.

Pohjoisen Keski-Suomen rytmimusiikkielämä on elpynyt viime vuosina
kovasti läänintaiteilija Ilkka Rantamäen pestin myötä. Rantamäkeen
liittyvät suoraan mm. Suovanlahden Traktorijazzit, Miekkaniemen
residenssitoiminta ja amerikkalaisten muusikoiden jatkuva virta
klubikiertueille.

Vuosien tauon jälkeen elpyneen WinterJazzin järjestelyissä Rantamäki
ei ole mukana, mutta epäilemättä tekijät ovat saaneet rohkaistusta
edellämainituista hyvin onnistuneista projekteista.

Marginaalimusiikkia jazz toki edelleen on, ja paukkupakkasen keskellä
soitettu WinterJazz sai tämän tuta. Hyvästä musiikista nautiskeli
ainakin avauspäivänä melko vähälukuinen yleisö.

Kaksipäiväinen tapahtuma vietiin tällä kertaa läpi kolmen yhtyeen voimin.
Perjantaina 23.2. oli mahdollista kokea koko kaarti kahdessa paikassa,
ensin Joonas Haaviston trio Miekkaniemessä, sitten Spot-Quartet ja
Hi-Q ravintola Pihkurissa.

Miekkaniemen taika puri jälleen. Bed & breakfast -majatalona ympäri
vuoden toimiva paikka on samalla Ilpo Laitisen ja Tiina Väinölän koti,
ja tämän voi aistia konserteissakin. Intiimi ilmapiiri ja välitön tunnelma
on taattu.

Kun vielä Joonas Haaviston trio soitti hienon keikan, parempaa jazz-
tunnelmaa saa Suomesta hakea urakalla. Monessa mukana oleva Joonas
Riippa ylsi rumpupallilla kekseliäiden sovitusten myötä parhaimpaansa,
Haavisto kehitteli hienosti Rhodesillaan ja Marko Lohikari antoi merkkejä
suuresta tulevaisuudesta. Uuden huippubasistin vakuuttava esiinnousu
olikin WinterJazzin säväyttävin kokemus.

Viitasaarelainen vibrafonisti Juhani Okkonen on koonnut Spot-kvartettinsa
todella rutinoiduista alan tekijöistä. UMOstakin tuttu komppi, basisti Pekka
Sarmanto ja rumpali Markus Ketola, soittaa perusjazzinsa vaikka unissaan.
Eturivissä sooloilivat pianisti Tuomas Kauppi vuolaammin ja Okkonen itse
hitusen hillitymmin. Suurten ikäluokkien ehtaa jazzia, kaikille tuttuja
sävelmiä tyylikkäästi toteutettuna.

Illan huipentajaksi ajateltu Hi-Q oli pienoinen pettymys, sillä yhtyeen soulia,
funkia ja nyky-r'n'b:tä sekoittanut setti ei noussut missään vaiheessa lentoon.
Laulaja Heini Ikosella on vallan erinomainen ääni, ja myös suomalaiselle vaikea
alan fraseeraus hallussa. En kuitenkaan jaksanut innostua yhtyeen osittain
kovin löysästä materiaalista. Asiaa ei parantanut äänentoisto, joka hukkasi
kosketinsoittimet tyystin ja korotti häiritsevästi kaiken yläpuolelle Jaakko
Tabellin virvelirummun läjähdykset. Helmikuun alkupuolella ryhmä soitti Jazz
Barissa kaksi keikkaa trumpetilla ja saksofonilla vahvistettuna. Ehkäpä tuo
puhallinversio olisi ollut verevämpää menoa, nyt Hi-Q:sta jäi selkeästi
puuttumaan se jokin.

Pentti Ronkanen 25.2.2007

----------------------------------------------------------------------------